Hyppy Oravanpyörästä

No terveppä terve taas,

Tämänpäiväisessä artikkelissani ajattelin kertoa hieman sukelluksesta, tuosta nykyajan kuumimmasta hotista harrastuksesta jossa me länsimaalaiset lemmenkipeät delfiinit voimme toteuttaa itseämme ja suunnistaa nenä pystyssä kohti aitojen seireenien laulua, luonnollisesti. Kielikuvallani en tietenkään viittaa baarityttöjen tai poikien hameen alle salakavalasti livahtamista normaalin tuntiliksan hinnalla vaan sitä ihan oikeaa, malttia sekä uskallusta vaativaa superurheilua.

Itse olen aina potenut vesikammoa eikä uimaräpylänikään ole kuin vähän yli neljänkymmenen kokoinen, mutta siitä huolimatta rakas ystäväni potki minua lempeästi persuksille ja kävimme taannoin kunniallisesti hakemassa ruksin todo-listaamme ja sertifiouidut sukelluslupakortit takataskuumme. Kokemuksena tämä oli yksinkertaisesti niin huikea, että haluan levittää ilosanomaa myös teille sinne kotisuomeen.

Ymmärtääkseni yksi parhaita paikkoja Thaimaassa päästä vesikammostaan eroon ja aloittaa tämä mahtava harrastus on Koh Tao. Saari sijaitsee parin tunnin katamaraanikyydin päässä Koh Samuilta, ja jos tuolta turistien täyttämältä saarelta päin maailmaa itsensä sattumoisin joskus löytää, pitäkäähän mielessänne että sukellusparatiisiin sieltä pääsee n. 500 bahtin (yli)hinnalla ellei uimataidot riitä omatoimiseen vaihtoehtoissiirtymiseen asti.

Koh Tao itsessään on hyvin pieni ja hiljainen länsimaalaisten sukellusfriikkien asuttama saari jonka n. kilometrin mittaisella päärannalla sijaitsee kaikki sukelluseloisteluun tarvittava äksöni. Baarityttöjä ja vastaavia meininkejä saarella ei ollut (mikä itseasiassa hämmästytti ainakin itseäni, luulisihan että paikka olisi ihanteellinen uusien ratakoneiden sisäänajolle kun asiakaskunta koostuisi 99% nuorista lihaksikkaista länsimaalaismiehistä). Itse olin varannut sukelluskurssin jo etukäteen Ban’s Diving resortista noin 200 euron hinnalla, ja tämän päälle jaoimme ystäväni kanssa varsin mukavan hotellihuoneen kahteen pekkaan. Maksoimme majoituksesta hieman ylimääräistä (muistaakseni jotain 1000 baht per yö), mutta hämmästykseksemme jutusteltuamme kurssikavereidemme kanssa, huomasimme että osa oli saanut kurssin samaan hintaan kun me, tosin maksoivat vaan puolet hotellihuoneen hinnasta ja olihan siellä vielä joku onnekas ruotsalainen pojankoltiainenkin jonka ei tarvinut maksaa kurssin lisäksi huoneestaan mitään ja kaikenlisäksi jakoi huoneensa vielä 5 naisturistin kanssa! Päätelkää siis itse mitä tehdä kun kurssia itse varaatte.

Olin aiemmin kuullut paljon keskusteluja siitä että kannattaisi ottaa kurssit suomalaisista sukelluskouluista sillä opetuksen laatu olisi huomattavasti parempaa. Heti ensimmäisestä oppitunnista lähtien saatoin kuitenkin sanoa että tällaiset puheet on täyttä paskaa ja saletisti hämäläisten kehittämä kiero juoni rahavirtojen omaan taskuun ohjaamiseksi. En tietenkään kuitenkaan tarkoita etteikö suomalaisten vetämät kurssit olisi tasokkaita mutta itse kuitenkin kielitaitoisena pidän tärkeämpänä oppia kaikki sukellustermistöt ja teoriat englanniksi sillä luulenpa että kommunikointi esimerkiksi saksalaisten sukellustovereiden kanssa pinnalla onnistuu paremmin englannilla kuin viittomakielellä.

Sukelluskurssin sisältö jakautui neljälle päivälle joista kahtena ensimmäisenä käytiin läpi lähinnä teoriaa, varusteiden toimintaa, kommunikointia veden alla sekä uima-allasharjoittelua täysvarustuksessa. Allasharjoittelu oli mielestäni erittäin hyvä aloitus sillä uskokaa tai älkää, ryhmästämme ensimmäiset joutuivat keskeyttämään kurssin heti tuohon, sillä heidän henkinen kanttinsa ei yksinkertaisesti riittänyt vedenpinnan alla hengittämisen epäluonnollista tunnetta. Kyseessä ei ole mielestäni mitenkään nolo tilanne jos tuohon ei kykene, joillekin harrastus sopii ja joillekin yksinkertaisesti ei. Kuitenkin suosittelen ensishokista kärsiville hetken hengähtämistä ja antamaan itselleen uuden tilaisuuden todistaa että kyllä siellä pystyy olemaan kun vaan pakottaa ylittämään itsensä.

Kaksi seuraavaa päivää oli sukellusta avomeressä sekä lisäteoriaa. Itse avomerisukelluksia oli kokonaisuudessaan neljä kappaletta, joista kolmessa ensimmäisessä suoritettiin sertifikaattiin vaadittavat pakolliset temput kuten vedenalla sukellusmaskin riisuminen ja takaisinlaittaminen, regulaattorin (hengityslaitteen) keinotekoisesti hetkeksi menettäminen ja takaisin suuhun asentaminen ja niin edelleen. Nämä siis sen takia että yllättävissäkin tilanteissa osattaisiin toimia siten ettei keuhkojen tarvitsisi täyttyä suolavedellä 15 metrin syvyydessä. Viimeinen sukellus oli niinsanottu hupisukellus jossa lähinnä mentiin merenpohjaa nenä pystyssä batman-pukuun sonnistautunutta kurssinvetäjää seuraten. Mukana seurasi myös kameramies kokovarustuksessa ikuistaen koko hölmöilyn halukkaille tarjottavalle dvd-kiekolle, jotta jälkipolvillekin jäisi vielä muistoksi se, miltä maailma näytti ennen ydinsotaa.

Kun käytännön sukellukset olivat ohi, kruunattin kurssi kirjallisella loppukokeella sekä vetämällä pienoiset (kaato)kännit paikallisessa rantaravintolassa. Ja koska kuvat kertovat enemmän kuin miljoona sanaa, tässä hieman materiaalia siitä miltä kaunis ja tutkimaton vedenalainen valtakunta näyttää ihmissilmin.

Oravanpyörästä hypänneet suosittelee. Käykäähän nauttimassa.

Nappaa uudet jutut suoraan sähköpostiisi: Tämä artikkeli on arkistoitu aihepiireillä Harrastukset , Saaret , Thaimaa , Vesileikit .

Kirjoittanut Juhani