Suomi
EnglishBy Juhani on February 19th, 2009
Tyypillinen keskiviikko
Puuh.
Täytyy kyllä myöntää että tällähetkellä on varsin hankalaa orientoitua tekemään yhtään mitään järkevää, sillä minä, laiha skandinaavipoika, en ole vielä kovin hyvin onnistunut sopeutumaan tähän kuumaan ilmastoon. Hikoilen kuin sika, haisen pahalle ja olen suihkun massakuluttaja, siitäkin huolimatta että viimevuoden lopulla vietin täällä kaksi kuukautta aikaa eikä visiittini Suomeen kestänyt kun hieman yli kuukauden. Kaikille teille kotisuomessa tiedoksi että päivisin täällä on ollut lämpöä vaihtelevasti 33 asteesta 38 asteeseen, iltaisin mittari laskee inhimilliseen 25 asteeseen. Tällä hetkellä kirjoitettaessa kello on 21:40 paikallista aikaa ja elohopea komeilee 28 asteen kohdalla.
Olemme yrittäneet jo muutaman päivän ajan Laurin kanssa elää ns. minimeillä ja kokeilla että kuinka pienellä summalla täällä oikeasti voi elää. Epäilen että kolmella eurolla päivässä selviää jos haluaa elää todella säästellen (kuitenkaan päiväkaljoista luopumatta), mutta empiiriset kokeemme ovat epäonnistuneet tähän mennessä jokaikinen päivä; toisinaan siitä syystä että innostumme ja päädymme kaupungin kalleimpaan baariin ja/tai että toinen meistä haksahtaa tekemään syntiä niinsanotun spesiaalihieronnan muodossa.
Kuitenkin tässä hieman tietoa mitä asiat maksavat kunhan jaksaa nähdä sen verran vaivaa ettei mene ensimmäiseen turisteille suunnattuun ravintolaan:
* Friteerattua kanaa riisillä (30 baht)
* Puolen litran vesipullo (10 baht)
* 0.66 litran Singha-olutpullo (50 baht)
* Aski savukkeita (40 baht)
* 10 pikkupulloa Redbull-energiajuomaa (80 baht)
Kerrottakoon että nykykurssilla 50 bahtia vastaa aika tarkalleen 1.10 euroa joten siitä vaan miettimään että mitä kukakin päivittäin tarvitsee.. Jos haluaisin itse mennä aivan minimeillä, tarkottaisi päivittäinen kulutukseni ylläolevasta listasta kahden aterian verran ruokaa, pullo olutta ja aski savukkeita per päivä joka tekisi yhteensä 170 bahtia eli pyöreäti 3,80 euroa. Tuo summa kuukauden jokaiselle päivälle tekee 114 euroa. Korostan että tämä on siis TEOREETTINEN kulutusminimini, olettaen ettei itse halua koskea ruuanlaittovehkeisiin. Esimerkiksi eilen Laurin vaimokandidaatti kokkasi neljän hengen, kolmen ruokalajin herkkuaterian n. 100 bahtilla. En tätä kirjoittaessa pysty yksinkertaisesti olemaan ajattelematta sitä, että kun Suomessa lähdin ostoksille kului joka ostoskerta vähintään 20-30 euroa rahaa. Jos halusin kestittää kavereita, ei kaupasta selvinnyt pois ilman että pankkitili laihtui sadalla eurolla. Ei tässä ole järjen häivääkään.
Vietimme eilen iltaa täällä asunnolla Laurin, naapuritalon isännän (kotoisin Saksasta) sekä hänen Thaimaalaisen vaimonsa kanssa. Tästä lähtien kyseisestä herrasta puhuttaessa hänen yksityisyyttään suojatakseni käytän hänestä nimeä Nasse-setä. Nassukka on pyörinyt täällä Thaimaassa jo parisenkymmentä vuotta, ja asunut pysyvän asumisoikeuden saatuaan useamman vuoden. Karu kaveri, jossain kuuden seitsemänkympin tienoilla mutta selkeästi ihan hyvissä voimissaan sillä heille on tulossa perheenlisäystä muutaman kuukauden päästä. Illan keskustelujen sisältö on toissijaista mutta sanottakoon sen verran että juhlien päätteeksi olin eronnut kirkosta (jonka voi muuten nykyään tehdä internetissä), ehdimme käydä keskustassa vaimonhakureissulla (taas) ja koko juhlan kruunasi alastonuinnit altaamme lämpimässä vedessä vienossa yötuulessa.
Thaimaalaiset naiset on kyllä ihmeellisiä. Illan edetessä ja oluiden loppuessa lähtivät tyttömme hakemaan meille automaattisesti lähikaupasta lisää kaljaa. Haluankin nyt täysin neutraalisti kysyä suomalaisilta miehiltä: kuinka todennäköistä on, että tyttöystävänne lähtee tiistai-iltana puolen kahdentoista aikaan yöllä hakemaan teille kaljaa paikallisesta lähikaupasta kun jääkaappi huutaa “ei oo”:ta? Hymyileekö tyttönne vilpittömästi palatessa reissulta kahden kaljakassin kanssa joita hädintuskin jaksaa kantaa? …
Haluan nyt korostaa etten koskaan ikinä velvoita naista tekemään tuollaista asiaa puolestani, tämä ihan siitä syystä millaisen kasvatuksen olen lapsuudessani saanut, millaisessa yhteiskunnassa olen koko aiemman elämäni elänyt ja kuinka paljon naisia kunnioitan. Samat asiat kuitenkin pätevät toiseenkin suuntaan: näillä ihanilla rakkauden olennoilla on kotona pienestä pitäen iskostettu päähän että nainen saa täydellisen onnellisuutensa miehen onnellisuuden kautta, ja siitä syystä he tekevät mielissään kaikkensa miehensä eteen, eikä se ole heille mikään velvoite vaan mielihalu! Meille tämä kuulostaa tietenkin ihan absurdilta ja samalla täydellisen mahtavalta. Ei liene sattumaa että yhä useampi ja useampi lännen sankari päätyy jatkamaan elämäänsä tässä ilmapiiriltään stressittömässä, ilmastoltaan lämpimässä ja luonnoltaan kauniissa maassa.
Ainiin, viimeisenä asiana tälläkertaa mainittakoon että kävin Hua Hinin immigraatiossa kyselemässä maassaololuvastani ja viisumistani. Sain hämmentävimmän neuvon koskaan, sillä immigraation täti kertoi että se mitä minun pitäisi tehdä, on kylmästi viipyä maassa kauemmin kun passissa oleva leimani sallii ja tämän jälkeen kysyttäessä näyttää että “joo on mulla viisumi, lentokentällä mokasivat”. On kuitenkin sen verran isoista asioista kyse etten ihan tuohon selitykseen tyydy vaan sovimme Nasse-sedän kanssa että lähdemme huomenna tai ylihuomenna paukuttelemaan immigraatioon revolvereita kunnes asia selviää meitä tyydyttävällä tavalla.
Hauskaa illanjatkoa sinne kotisuomeen. Tämä mies lähtee nyt iltauinnille. Lauri lupari vielä laittaa kuvia asunnostamme blogiin tänään.
EDIT: Keksinpä muuten juuri että kaljaa pitää ruveta juomaan isoimmasta konjakkilasista mitä kaupasta saa. Kelluu nimittäin puolitäysi lasi kätevästi uima-altaassa eikä kloorivesi pääse sekoittumaan tähän onnenjuomaan samalla kun toinen käsi pitää emännästä ja toinen käsi savukkeesta. Oi tätä elämää.
