March 28th, 2010
Punahilkat
Hetken aikaa on kyllä pää ollut aivan tyhjä. Pienet rahahuolet, kiitos Suomen verotuksen sekä ongelmat tyttöystävän kanssa ovat vaikuttaneet kirjoitustaitoihini, enkä tosiaan ole tiennyt mistä tänne oravan sivuille oikein kirjoittaisin. Kuitenkin tutkivana journalistina pakkasin kamani ja lähdin etsimään juttua Bangkokista. Halusin nähdä kuinka punapaitojen toiminta vaikuttaa elämään Bangkokissa ja onko tilanne tosiaan niin huolestuttava kuin mediassa väitetään. (more…)
Suomi
English
Tämän melkein vuoden aikana olen ollut enemmän kipeänä kuin Suomessa varmaan koko elinaikanani yhteensä. Lieneekö erillainen bakteerikanta, kuumuus, tulinen ruoka vai kauniiden naisten sulattama vastustuskyky.
Täällä pidempään olleille on varmasti tullut jo monesti selväksi että thaimaalainen ajatuslogiikka on jotain ihan muuta kuin meilläpäin. Aiemmin Eero kirjoittikin jotain tähän liittyvää. Mutta nyt paasaan tiedosta ja ymmärryksestä kuin mooses aikanaan sokeasta uskosta.
Tuli tässä aamulla mieleen kun heräsin ehkä maailman pahimpaan kankkuseen, että mitkä asiat maksimoivat eniten tuota pahaa oloa..? Eilen meni hieman myöhään kun olimme otteluillan jälkeen juhlimassa ystävieni kanssa. He olivat viimeistä iltaa kanssamme täällä Hua hinissa ja tulikin kumottua kolme pulloa thai viskiä (siemmoista sakeaa kuraa, mikä maistuu aivan vehkeelle) jonkinlaisen ihme teen kylkiäisenä.. Joka tapauksessa, vaikka yleensä minulla on aina erittäin luova olo pikku kankaisissa niin tänään ei pääni sisällä tapahdu juuri mitään muuta kuin ajatuksia kaikenmaailman yököttävistä asioista..
Kun olet jonkin aikaa Thaimaassa asustanut, tulet huomaamaan mitä mistäkin tulisi maksaa. He ketkä täällä vakituisesti asustavat, tietävät maan hintatason, ovat löytäneet ne halvimmat paikat ja pystyvät näin täällä edullisesti asustamaan. Ne ketkä väittävät ettei Thaimaa ole enään halpa tai ne jotka kehtaavat sanoa että kyllähän siellä Espanjassakin on niin mukavaa kun on niin halpaa, eivät todellisuudessa tiedä halvasta mitään.
Keskustelin paikallisen ystävättäreni kanssa puhelimessa tuossa jokunen aika sitten ja kerroin kaveristani Villestä (nimi muutettu). Ystäväni thaimaalainen tyttöystävä oli tuolta varastanut juuri 4000 bahtia, jonka seurauksena Ville oli tälle tietysti antanut kenkää. Nyt Ville on erittäin surullinen ja kaipaa tyttöystäväänsä, sillä rakastihan hän tätä kuitenkin suuresti. Mutta luottamus oli mennyt eikä paluuta takaisin enää ollut. Kerran pettää aina pettää sanoi Ville. Joka tapauksessa erikoinen puhelinkeskustelumme tämän jälkeen meni jotakuinkin näin:
Oi tätä onnen päivää!! Vuokraemäntäni tuli tänään aamulla koputtamaan ovelleni josko haluaisin muuttaa asumaan viidenteen kerrokseen. Vuokra olisi kuulemma sama, asunto olisi valoisampi ja myöskin huomattavasti rauhallisempi sillä trafiikkia ei käytävävillä öisin ja aamuisin niin paljoa olisi. Tottakai suostuisin moiseen ilouutiseen. Neitokainen oli varmastikkin huomannut väsyneet silmäni aamuisin (kello 14) kun raahauduin reenikassi selässä moottoripyörälleni, tai sitten olen vain hänen lempivuokralaisensa.
Näin seitsemän kuukauden jälkeen voin sanoa, että kaipaan ystäviäni hyvin paljon. Täällä jos jossain on alkanut ymmärtää kuinka kullan arvoisia omat ystäväni ovat. Heihin voin aina luottaa ja he eivät koskaan jättäisi minua pulaan. Vaikka kuinka heitä nyt kaipaan niin tämä on nyt minun elämäni. Rakastan asua täällä ja tänne haluaisin myös jäädä. Voi kun saisi kaikki ystäväni tänne.
Uusi vuosi ja hetken hengähdys. Joskus toivoisi että voisi pysäyttää kellon pariksi kuukaudeksi ja hoitaa kaikki ne asiat ja projektit jotka ovat pääkopassa odottamassa omaa vuoroaan, mutta toisaalta, olenhan kuitenkin Thaimaassa. Täällä kello on jo käytännössä pysähdyksissä verrattuna Suomeen ja erityisesti Helsinkiin. Muutamaa kaveria ja perhettä lukuunottamatta en kaipaa sieltä mitään.