Suomi
EnglishJanuary 31st, 2010
Mitä meille kuuluu 3.
On hirvittävän vaikeaa yrittää kuvailla miltä minusta tällähetkellä oikeastaan tuntuu. Tämä on jo kolmas ilta kun yritän sanoja laihojen sormieni kautta välittää tänne bittiavaruuden syövereihin, sillä edellisestä omasta blogikirjoituksestanikin on jo useampi viikko. Se ei tosin johdu siitä että olisin mahdottoman kiireinen vaan oikeastaan ihan vain siitä ettei minulla ole ollut mitään positiivista taikka mielenkiintoista kerrottavaa. (more…)
Nyt on useampi päivä vierähtänyt Koh Samuilla ja etsin edelleen sopivaa asuinpaikkaa. Voisin hyvin pesiä siinä rantabungalowissa jossa nyt väliaikaisesti majailen, mutta 7500 Baht / kk (150€) hinnalla saa jo parempaakin. Ajettuani saaren ympäri useampaan kertaan on kohdalle osunut pääasiassa ylihinnoiteltuja sesonkikohteita joista osa on jopa keskellä metsää. Miksi ihmeessä tulisin Koh Samuille ja muuttaisin sitten saaren keskipisteeseen viidakkoon?
Uudenvuoden aattoaamuna pakkasin kamani kasaan ja luovutin asunnon Hua hinista. Lauri oli jo muutamaa päivää aikaisemmin Lähtenyt Thaimaan Teneriffalle eukkonsa kanssa ja jättänyt minut ypöyksin pesemään heidän lakanoitaan. Nyt kuitenkin kapusin bussiin ja suuntasin nokkani ensiksi kohti Chumponia mistä Ranongiin ja sieltä vielä sitten lautalla Koh phayamille. Matkaa siis tiedossa mukavat 12 tuntia. 
Nykyisen asuntomme vuokrasopimus päättyy joulukuun lopussa, joten on aika vaihtaa ainakin asuntoa, mutta miksei samalla myös maisemia. Olemme muhineet Hua Hinissa nyt todella pitkään, niin pitkään että tiedämme ulkomuistista sivukatujen kuopat ja epäilyttävien baarityttöjen juorut viimeiseltä kymmeneltä kuukaudelta. Toki olimme muuallakin lomailemassa, mutta Hua Hin tuntuu kodille jonne aina palasimme takaisin.
Eilen pienestä orastavasta krapulasta huolimatta päätin hypätä taas pyörän selkään ja kääntää nokan kohti Phukettia. Matkasuunnitelman mukaisesti tarkoitus oli ylittää vuoristo Ban Ta Khunin seudulla (taino, ei niitä loppuviimeeksi ihan vuoriksi voi sanoa) ja päätyä ensin Takua Pa nimiseen pikkukylään Andaman-meren rannalle Phuketista 150 kilometriä pohjoiseen, jonka kautta lopulta jatkaa rannikkoa rennosti huristelellen illaksi Phukettiin.
Joskus muinoin nuoruudessamme olimme kavereiden kanssa lähdössä Turun rajalle varusteinamme koppa kaljaa, kiiloja ja vasaroita sekä päämääränämme irroittaa Turku kokonaan manner-Suomesta. Onneksemme emme tässä kuitenkaan koskaan onnistuneet, sillä nykypäivä olisi muutoin todennäköisesti hyvin erilainen. 
… on seuraavanlainen: Aamukasilta ylös, ala- sekä yläpään pesu jonka jälkeen kimpsut ja kampsut pakettiin. Aamukympiltä toivonmukaan pyörä odottaa vielä pihalla yhtä kiihkeän näköisesti kuin ennenkin. Avain virtalukkoon, ykkönen silmään, sopivasti kaasua ja keula pystyssä kohti Don Sak:ia.
Aamuyön päivitys: moottoripyörien kanssa lautalla Koh Samuilta Surat Thaniin.
Olimme tilanneet herätyksen aamukuudeksi jotta ehtisimme vetäistä pienet aamupalat naamariin ennen lähtöä kohti Surat Thania. Epäilykset seisovan pöydän aamupalan antimista osoittautuivat vääräksi, siitä huolimatta että edellisenä iltana jouduimme tilaamaan menusta neljä kertaa ennenkuin löytyi sellainen ateria mitä keittiö pystyi tekemään (kuulemma edes omelettiinkaan ollut aineksia). Ruoka oli siis ihan jees.