Hyppy Oravanpyörästä

Meiltä moni kyselee miten täällä arki sujuu, miten pyörii pyörät ilman oravia ja mihin tapamme aikamme. Tässä pieni selonteko tämän illan kulusta.

Tulin hetki sitten kotiin viettämästä iltaa muutaman tuttumme luota ja kotona odottelikin kaksi sohvaperunaa läppäreittensä kanssa. Koska mukaani oli tullut oman tyttöni lisäksi ylimääräinen kulkija, päätimme jatkaa kevyttä illanviettoa porealtaan ja muutaman miedon alkoholijuoman välittömässä läheisyydessä. On silkkaa roskaa väittää että paikalliset baarin ulkopuolelta löydetyt tytöt (tai naiset) olisivat täydellisen ujoja eivätkä mihinkään kosketuksiin farangin kanssa suostuisi ennen häitä ja suvun hyväksyntää. Jokainen on yksilö tässäkin asiassa. Jätän kuitenkin tämän illan tarkemmat yksityiskohdat porealtaaseen.

Pääsimme lopulta takaisin sisätiloihin ja Juhanin toimiessa baarimikkona jäi minun kontolleni tämän päivityksen pusertaminen tekstimuotoon. Kellon lyödessä lähemmäs kolmea yöllä on olo luova ja alkoholi pehmittää pääkopan rasvakudosta juuri sopivasti. Siis asiaan.

Kun useimmat ystävistämme ovat Suomessa hankkimassa lapsia, autoa, koiraa sekä tätä pyhää kolminaisuutta yhdistävää asuntolainaa, me pelailemme pleikkaria (tuossa on “p” edessä, lukeaa se tarkkaan) pienoisesti juopuneena ilman sen suurempaa murhetta tulevasta. Perhe-elämää lainkaan väheksymättä en siihen pystyisi itseäni toistaiseksi kuvittelemaan, maailmassa on niin paljon nähtävää ja koettavaa etten halua pysähtyä vielä. Jokainen eletty kuukausi täällä on kasvattanut enemmän kuin viimeksi kuluneet vuodet Suomessa. Tekee todella hyvää vain olla paikoillaan pidempään, eikä sännätä joka päivä uuteen paikkaan sillä samalla stressisykkeellä kuin töissä juoksee tapaamisesta kahvihuoneen kautta seuraavaan. Asiaan liittyen lähetänkin terveiset ohitsemme rynnänneelle pakettimatkalaisryhmälle.

Jos jotain kamalaa pitäisi keksiä se olisi paluu Suomeen kokopäivätöihin. Ei kiitos. Mitä kauemmin täällä lepää, sitä etäisemmältä palaaminen suomeen tuntuu. Todennäköisimmin päivätöihin palaaminen, kauluspaitaan pukeutuminen ja kuudelta aamulla herääminen aiheuttaisi vatsahaavan allekirjoittaneille kahden viikon sisällä ja lopulta johtaisi kravaattiin hirttäytymiseen duunipaikan toimistovälinevarastossa. Suremaan jäisi kasa toimistorottia ja tyhjänä natiseva juoksupyörä.

Suurta huviamme näinä öisinä laatuaikoina on myös arvuutella sijaintiamme vaikka seuraavan puolen vuoden kuluttua. Harvaa asiaa tuntuu olevan tarve suunnitella edes paria viikkoa pidemmälle ja elämästä puuttuu stressi johon kasvoimme kotimaamme yhteiskunnan mukana. Itsetutkiskelua ja elämän tarkoitusta voi hakea yhtä lailla kotisohvalla tai lootusasennossa ganges joen verralla. Me tosin suosittelemme tähän poreallasta, lasillista päihdyttävää juomaa ja tähtitaivaan katselua.

Matkailu avartaa. Oravat suosittelevat pysähtymistä, ajan käsitteen uudelleenmäärittelyä ja elämän tärkeysjärjestysten valitöntä uudelleentarkistusta.

Nappaa uudet jutut suoraan sähköpostiisi: Tämä artikkeli on arkistoitu aihepiireillä Hua Hin, Others, Oravien mietintämyssy, Thailand.

Kirjoittanut Lauri