Suomi
EnglishBy Juhani on July 1st, 2009
Soluttautuminen normaalielämään
Hyvää huomenta,
Tajusin juuri että taidan olla taas kahleissa. Hemmetti.
Olen muutaman päivän deittaillut tyttöä jonka tapasin ensi kertaa baarissa kuukausia sitten. Kiinnostuin silloin tytöstä jossain määrin välittömästi, mutta olosuhteiden pakosta (toinen nainen kainalossa tietysti) en voinut tehdä oikein mitään. Jälkeenpäin harmittelin useasti etten pyytänyt häneltä puhelinnumeroa, sillä hän ei juurikaan pyöri yöelämässä eikä muutamia yhteisiä tuttujammekaan työ- ja opiskelukiireiltään ehdi usein tulla tapaamaan. Viimeaikoina yritin saada puhelinnumeroa noilta tuttavilta, mutta kukaan ei oikeen tiennyt tytöstä mitään, numero oli vaihtunut ja niinkuin sanoin, häntä näkyi kovin harvoin – ainakin lauantaihin saakka.
Onnekseni olimme lauantai-iltana Eeron kanssa ottamassa olutta suosimassamme hurjasteluravintolassa ennen paikallisurheilun suurtapahtumaa kunnes vastaan käveli nuo iloiset kasvot ja tiesin että nyt on aikani toimia. Kului kokkeli jos toinenkin kunnes trefffit oli sovittu seuraavalle päivälle ja tytön oli aika lähteä kotiin aikaisen aamuherätyksen vuoksi – hämmästyin että joku tässä maassa tekee tosiaan töitäkin.
Seuraavana päivänä hain tytön kotoaan illansuussa, menimme suosikkiravintolaani jossa söimme, joimme, juttelimme, nauroimme ja ymmärsin että ihan aikuisten oikeasti pidän tästä tytöstä. En sillä tavalla kun noista kaikista (haha) baaritytöistä, vaan jotenkin, äh, perkele, mitä ihmettä oikein tapahtuu? Jatkoimme asunnollemme, katsoimme elokuvan ja kävimme, uskokaa tai älkää, ihan vain nukkumaan. Aikaisin herättyämme ajoin hänet kotiin ja huomasin jo odottelevani aikaa kun hän pääsee töistä.
Näin mentiin muutama päivä kunnes eilen kävimme keskustelun siitä miten jatketaan. Ja kyllähän tää nyt vakavasti näyttää siltä että jatketaan. Luulin jo että omien oppirahojeni maksamisen jälkeen en voisi enää kuvitellakaan mitään vakavampaa suhdetta paikallisten kanssa. Olin väärässä. Elämä tässätapauksessa suorastaan vittuillen toi eteeni sellaisen ihmisen josta yksikään soluni ei osaa olla pitämättä. Onneksi kyseessä ei ole baarityttö, mutta ehkä tässä onkin jo aika tehdä empiiristä tutkimusta siitä minkälaisia juonia paikallisten pienissä päissä punotaan baarielämän ulkopuolella.
Raportoin kun tiedän asiasta enemmän.
P.S. Kiitos sinulle tuntematon lukijamme tutustuttamalla meidät uuteen hyvään musiikkiin, varsin toimivaa tuotantoa näin aamukahvia juodessa ja blogia päivittäessä (siirsin tosin biisin listalta toiselle).