Hyppy Oravanpyörästä

Kaaottisen mutta tuloksekkaan päivän jälkeen istun taas koneella ja siemailen lasillista hyvin ansaittua punaviiniä ( kallista herkkua Thaimaassa; pieni 0.375 pullo Mont Clairia maksaa 150 Bahtia). Illan tullen kun tämä aromikas viini suorittaa luojan suomaa tehtäväänsä pääkopassani on hyvä kirjoitella “Oravaan”. Sitä tekisi mieli avautua taas jostain, kertoa suuria totuuksia maailmasta, mutta lopulta taidankin vain puhista keskinkertaisuuksia antaen syvällisten asioiden jäädä itseäni parempien ihmisten huoleksi.

Olen nyt puuhannut vähän jokaista työtä yhtä aikaa, tehnyt iPhonelle ohjelmaa ja kompastellut kaikkiin mahdollisiin pikku ongelmiin, väsännyt pari nettisivua, muutaman pienen Flash työn, taistellut Thaimaalaisen graafikkofirman kanssa jotta heiltä saisi edes yhden logosuunnitelman puristettua ulos (sen toimittamiseen meni lopulta kuukausi), ja logisteerannut tavaraa myyntiin Oravakauppaan, tai toistaiseksi nyt Huuto.nettiin. Muuten siisti työpöytäni on muuttunut kaaokseksi jossa pyörii kaikkea sälää ja muurahaisia, jälkimmäiset sain kuitenkin perääntymään tehtyäni kemikaalipommituksen joka olisi saanut entiset vietkongit häpeilemään kepeää elämäänsä jenkkien mattopommitusten alla.

*kuvassa työpöytäni juuri nyt*

Kaiken tämän keskellä kaipaa välillä pientä taukoa, taukoa jonka ihanainen punaviini toimittaa minulle juuri nyt päästessäni alkoholin vaikutuksen vaiheeseen 1. eli päihtymisen ihanaan tilaan.

Viimeaikoina olen herännyt taas murehtimaan sitä mistä voin hankkia katamaraanin tai purjeveneen, edes pienen. Kaikenmoiset elämisen kuukausikulut on tullut laskettua jo useaan otteeseen ja minut tuntevat tietävät että puhelin tästä jo joskus vuonna 2008. Haave ei ole kadonnut mihinkään ja se oli olemassa jo hyvän aikaa ennen kuin sanoin siitä mitään julki. En kanna mukanani ylenmääräisen paljoa tavaraa, joten minut ja rinkkani olisi helppo purkaa yhteen kajuuttaan. Mutta täytyy olla jo pakkaamisen mestari saadakseni rinkkaan myös koiran, pari marsua sekä thaimaalaisen tyttöystävän. En kuitenkaan murehdi moisesta, asioilla on tapana järjestyä.

Viimeaikaisia murehtimisiani on varmasti siivittänyt Juhannuksen juhlista aiheutunut krapula ja samanaikainen sitkeä kurkkukipu joka selvästi pysyy kurkkukipuna suostumatta laajentumaan nenään tai korviin asti ulottuvaksi kokonaisvaltaiseksi taudiksi. Olenkin aina pitänyt pienistä ja sitkeistä yrittäjistä joten lienen alitajuisesti kutsunut tämän viruksen luokseni asumaan.

Viimeviikolla, ennen kuin sain moisen yrittäjän riesakseni, kävimme katsomassa myytävää maalänttiä Hua Hinissa. 1 Rai (1600m²) maksaisi alle 500 000 Bahtia. Lähellä golf kenttä ja tilluksille voisi rakentaa helposti useamman talon + uima-altaan, asua siellä itse tai vuokrata ja myydä niitä. Vertauksen vuoksi moni asunto on tontteineen vain alle 200 neliömetriä ja maksaa useamman miljoonan. Noh, minullahan ei tietysti tällaisia rahoja heti taskun pohjalla ole lojumassa, joten jäi vain katsomiseksi tämä reissu, mutta palaan asiaan heti kun tilin saldo lähenee näitä summia. Ellen ehdi hankkimaan sitä venettä ensin.

Haluja ja vaihtoehtoja tekemisen suhteen on joka puolella, ja ainut josta haluan pitää kiinni varmasti on vapaus liikkua, lähteä matkaan jos siltä tuntuu. Siihen kuvaan ei maan osto niin helposti istu, mutta maankin voi toki myydä, voitolla. Juuri nyt tuommoinen maapläntti tuntuu huomattavasti realistisemmalta kuin kaukainen unelma siitä 100 000 Euron katamaraanista.

(…ehkä yhtä kaukainen kuin muutto Thaimaaseen oli noin kaksi vuotta sitten ;)

Nappaa uudet jutut suoraan sähköpostiisi: Tämä artikkeli on arkistoitu aihepiireillä Hua Hin, Laurin pohdinnat, Others.

Kirjoittanut Lauri