Hyppy Oravanpyörästä

Uudenvuoden aattoaamuna pakkasin kamani kasaan ja luovutin asunnon Hua hinista. Lauri oli jo muutamaa päivää aikaisemmin Lähtenyt Thaimaan Teneriffalle eukkonsa kanssa ja jättänyt minut ypöyksin pesemään heidän lakanoitaan. Nyt kuitenkin kapusin bussiin ja suuntasin nokkani ensiksi kohti Chumponia mistä Ranongiin ja sieltä vielä sitten lautalla Koh phayamille. Matkaa siis tiedossa mukavat 12 tuntia.

 Koh Phayamin saari on kaunis ja rauhallinen. Täällä on kapeat ajotiet, mitkä on tarkoitettu vain moottoripyörille ja kävelyyn. Autoja tällä saarella ei ole. Sähköt katkeavat suurimmaksi osiksi paikoista kello kymmenen, joten fikkarille on käyttöä. Ilmastointi ei myöskään toimi huoneissa kympin jälkeen mutta mai pen rai, kun avaa hieman ikkunoita niin raikas merituuli puhaltaa sisään koko yön ja väitän nukkuneeni täällä parhaiten sitten aikoihin.

 Tämä saari on todella pieni ja minkäänlaisia modernin maailman hössötyksiä ei vielä ole. Ehkä jokupäivä tännekkin saapuu Mac Donalds ja Swenssen mutta ei vielä. Rannat ovat kauniit ja rauhalliset. Hiekka on hienoa valkoista jokapuolella. Löysin eilen täältä rannan mikä on leveä kuin lentokentän kiitorata. Hiekka kovaa ja rantaviivaa jatkuu sen verran, että koin elämäni mukavimmat ajometrit rannalla ajaen. Tuuli puhalsi ihanasti kasvoille ja oikealla puolella aallot löi rantaan. Rauhallista, ei ketään muuta. Vain minä ja moottoripyörä ajaen ilman huolen häivää. Vaihtoehtoisesti voit myös iltaisin katsella rannalla kaunista auringonlaskua, tai vaikka keräillä merestä pieniä rapuja ja viedä ne paikalliseen kuppilaan, jossa sinulle valmistetaan niistä mukavaa pikku hiukkopalaa oluen kera.

 Isoja hotelleja täällä ei ole ja ne ketkä vaativat lomalleen luxushuoneet ja huonepalvelun voivat unohtaa paikan. Suurimmaksi osaksi saaren majoituspalvelut koostuvat bungaloveista ja semmoinen myös omanikin on. Meren rannalla 200 bathia yö. Saarella vierailevat turistit ovat suurimmaksi osaksi rauhaa rakastavia matkaajia. Hieman hipihtäviä ja sitten vähän enemmän hipihtäviä pössyttelijöitä. Poliisia ei tällä saarella tunneta mutta tappeluista ja varkauksista ei ole tietoakaan. Omakin moottoripyöräni seisoo yöt ja päivät pysähtyneenä avain virtalukossa eikä tarvitse huolia, että joku sen täältä kähveltäisi.

 Baareja on vain muutamia, joista yksi karaokebaari. Ravintolat sulkevat aikaisin koska sähköt katkeavat eikä asiakkaitakaan ihan kauheasti ole. On saarella yksi tyttöbaarikin missä on neljä tytsyä tiskin takana Myanmarista valmiina valloittamaan uusia sydämmiä. Saari on muuten Thaimaan saari mutta valtaosa sen asukkaista on Myanmarista.

 Yhteenvetona sanoisin, että saari on teille kaikille jotka rakastatte rauhaa ja leppoisaa meininkiä. Oma tarkoitukseni oli viipyä vain muutama päivä ja siirtyä sitten kiusaamaan Lauria Koh Samuille mistä pika pikaa kohti Bangkokkia mutta taidankin vielä viipyä hetken niin ihanalta elämä nyt tuntuu..

Nappaa uudet jutut suoraan sähköpostiisi: Tämä artikkeli on arkistoitu aihepiireillä Islands.

Kirjoittanut Eero