By Juhani on November 26th, 2009
Koh Samui – Apinoiden planeetta
Vihdoin taas internetissä. Eilinen kruisailu Ao Nangista Don Sakiin ja sieltä lautalla yli Koh Samuille meni oikeastaan juuri niinkuin odotinkin. Moottoritie oli kuuma mutta aika maisemaköyhä. Suoraa tietä riitti kilometrikaupalla joka sinänsä aiheutti suunnattoman houkutuksen ajamaan huomattavaa ylinopeutta (mikähän noilla motareilla mahtaa olla muuten nopeusrajoitus kun rajoituskylttejä ei näy kuin taajamissa?)
Huomasin Thaimaalaisessa miehissä sellaisen ominaisuuden että niillä on joku suunnaton tarve kaahailla pickupeillaan silloin kun on mahdollisuus ottaa kisa moottoritiellä jonka häviäminen on noin lähtökohtaisesti jo itsensä toteuttava profetia. Kun lava-auton perävalot tulee 30 metrin etäisyydelle omista etuvaloistani ja ajellaan vielä sellaista perusnormaalia 120km/h, niin yhtäkkiä maasturi pistää hanan tiskiin. Seurasin muutamaan otteeseen kunnes nopeutta oli jo 180 km/h jonka jälkeen päättelin ettei tässä oo mitään järkeä ja annoin poikien mennä. Toivonmukaan tulivat edes housuihinsa vaikka eivät tietänetkään että ajelin vasta nelosella.
Koko matka Ao Nangista Don Sakiin kesti pysähdyksineen tosiaan vain n. kaksi ja puoli tuntia ja lautta saarelle vielä puolitoista. Majoituin täällä halpaan 350 baht/yö majataloon ja nyt pystytin toimistoni viihtyisään rantaravintolaan. Kävin eilen kyselemässä maallista omaisuuttani takaisin ja pienen väännön jälkeen sain kun sainkin rämpyläni takaisin, ilman anteeksi pyyntöä tosin, yllätys yllätys.
Eipä tässä kait sen kummempia, tänään istun tässä baarissa kuin tatti enkä lähde pois ennen iltaa. Huomenna mahdollisesti lähden ajelemaan jonnekin suuntaan, ehkä päämääräni vielä selkenee kunhan rantarapu ja liitovarjo sattuu muodostamaan Merkuriuksen kanssa sopivan linjan.
P.S. Saavuttuani Lamaille huomasin iloiseksi yllätyksekseni että beachin pääkatu on saanut uuden asfalttipäällystyksen. Ennen epätasainen ja kuoppainen, nykyään siloinen kun vastasyntyneen lapsen pylly.
Suomi
English



