Hyppy Oravanpyörästä

Yksitoista kuukautta eloa Thaimaassa takana ja jos jotain tästä ajasta voi sanoa, niin ainakin englanninkielentaitoni on huonontunut huomattavasti. En voi väittää olleeni englannissa koskaan mikään mestari mutta sujuvasti sitä olen aina puhunut. Tällä hetkellä vaikka voin luritella ulkomaalaisille ystävilleni ummet ja lammet englanniksi ja vaikka puhunkin sitä jouhevasti enää paljoa miettimättä, sen laadusta en mene takeeseen. Englanti tulee suustani automaattisesti mutta kaikki maailman pikkusanat ja aikamuodot ovat jääneet niin sanotusti vähemmälle.. tai aikamuotoja en oikeastaan juuri enään käytä laisinkaan..

Jutellessani englantilaisten ystävieni kanssa, koitan tietysti aina skarpata, mutta ei siitä ole aikaakaan kun odottelin taloni ulkopuolella taksia kun ystäväni paukkasi siihen mopollaan paikalle. Hän kysyi mihin olen menossa jos vaikka minut upealla mustallaan kyyditsisi. Vastasin siihen ”Me Bangkok minibus”. Ystäväni oli hetken hiljaa ja räjähti äänekkääseen nauruun. Itsekkin repesin sillä tajusin mitä olin suustani ulos juuri päästänyt. Ei helvetti, vietän liikaa aikaa thaimaalaisten seurassa. Täällä on vain puhuttava yksinkertaista englantia tai kukaan ei sinua ymmärrä.

Muutama viikko sitten kävin ulkona hieman tuulettumassa ja näin baarissa Jenkkiläisen ystäväni. Kerroin mitä minulle on tässä viimesimpien kuukausien aikana tapahtunut. Kysyin myös, että onko englantini hänelle ymmärrettävää vai olenko täysin menetetty tapaus. Hymyillen tämä vanhempi herrasmies taputti olalleni ja sanoi, kerronpa sinulle mitä minulle kävi tuossa noin vuosi sitten.

Mies on nyt eläkkeellä mutta edelleen ison jenkkiläisen yrityksen kunniajäsen ja osakkeenomistaja. Mies ei enään työskentele mutta osallistuu suurimpii päätöksentekoihin ja puhelinkokouksiin suht useasti. Noin vuosi sitten käydyssä puhelinneuvottelussa hänen mielipidettään kysyttiin johonkin tärkeään kysymykseen ja mies antoikin kuulua oman mielipiteensä. Noin viiden minuutin yksinpuhelun jälkeen oli puhelimen toisessa päässä hieman hiljaista, kunnes joku sieltä tokaisi. ”Mitä helvettiä sinä selität?” Ukkoa rupesi itseäkin naurattamaan sillä oli tottumuksesta höpissyt tärkeät keskustelut kotimaahansa niin sanotulla thai-englannilla.

Mies siis taputti minua olalle ja sanoi ”Sitten kun rupeat sekoilemaan oman äidinkielesi kanssa on aika ryhdistäytyä ja ottaa vanhat oppikirjat esiin.” Väitti siis ymmärtävänsä minua vielä hyvin vaikka kuulemma hieman new yorkkilainen aksenttini joskus häiritsee hänen teksasilaisia korviaan.

Nappaa uudet jutut suoraan sähköpostiisi: Tämä artikkeli on arkistoitu aihepiireillä Oravien mietintämyssy, Thailand.

Kirjoittanut Eero