Hyppy Oravanpyörästä

Kovasta uhosta huolimatta taas takaisin täällä Hua hinissa. Käynti Samuilla taas kerran vahvisti, että se paikka vain ei ole minua varten. Jotenkin kaipasin ystäviäni täällä Hua hinissa ja Juhani oli myös sen verran kiireinen, että minulle ei aikaa paljon herunut. Vaimokkeenikin mieluummin asuisi Hua hinissa joten päätös oli tällä erää helppo. Vaikka tuo Chiang mai houkuttelisi suuresti, vietän täällä kuitenkin ainakin seuraavan kuukauden, sillä asunnon kerkesin jo vuokrata.

Näin seitsemän kuukauden jälkeen on sairaudet alkaneet painaa päälle. Luulin, että kaikki nuo kauheimmat sairastelut tapahtuisivat ensimmäisten kuukausien aikana. Nauroin ystävälleni joka sanoi olleensa kuuden kuukauden jälkeen yhtäjaksoisesti kaksi kuukautta sairaana. Noh nyt sama siis minulla vatsatautia, kuumeilua, flunssaa ja ihottumaa. Nyt jo reilun kuukauden sairastettuani alkaa pikkuhiljaa elämä voittaa. Vielä pientä flunssanpoikasta mutta pahin ohi, ainakin toistaiseksi.

Tammikuu on ehkä ollut näistä kaikista kuukausista se kaikkein kallein. Olen ylittänyt budjettini tuplasti, johtuen varmaan jatkuvasta hotelleissa yöpymisestä ja pienen pienestä ryyppyputkesta.. Pasmat kait menivät sekaisin kun yhtäkkiä piti johonkin lähteä, eikä poikien kanssa suunniteltu että minne. Uskoisin kuitenkin tilanteen nyt normalisoituvan kun hankin oman asunnon, mikä toimii tukikohtanani niin kauan kunnes pojat tosiaan päättävät mitä  haluavat tehdä. Eihän sitä periaatteessa tarvitsi yhdessä hillua jatkuvasti mutta yhteistyö kundien kanssa on osoittautunut sen verran hyväksi, että miksei niin myös jatkettaisi.

Bisneksiin toivon myös jonkinmoista parannusta, ettei tarvitsisi ensikuussa säästöille vielä kajota… En siis ole vielä seitsemän kuukauden aikana käyttänyt penniäkään säästöjäni mutta nyt näyttää hieman huolestuttavalta. Toivoisinkin, että voitaisiin taas lyödä Laurin kanssa viisaat päämme yhteen ja suunnitella jotakin pientä pipertämistä millä tienata ne päivittäiset ruokarahat.

Kaikesta tästä huolimatta vaikka välillä elo tuntuu rankalta ja epäonni painaa sairauksien kautta niskaan, olen iloinen ja onnellinen mitä minulla nyt on. Vaaleanpunainen rakastaja on vaihtunut siniseen miesten malliin, maksan vuokraa mukavasta yksiöstä 80€/kk ja syön edelleen kolme ateriaa kolmella eurolla päivässä. Herään auringonpaisteeseen ja en vaihtaisi pois päivääkään olostani täällä Thaimaassa. Elämä on ihanaa!

ps. Myydään tavaraa perseestä perämoottoriin.

Nappaa uudet jutut suoraan sähköpostiisi: Tämä artikkeli on arkistoitu aihepiireillä Hua Hin, Human relationships, Miehet, Oravien mietintämyssy, Thailand.

Kirjoittanut Eero