By Lauri on January 30th, 2010
Mitä meille kuuluu 2.
Uusi vuosi ja hetken hengähdys. Joskus toivoisi että voisi pysäyttää kellon pariksi kuukaudeksi ja hoitaa kaikki ne asiat ja projektit jotka ovat pääkopassa odottamassa omaa vuoroaan, mutta toisaalta, olenhan kuitenkin Thaimaassa. Täällä kello on jo käytännössä pysähdyksissä verrattuna Suomeen ja erityisesti Helsinkiin. Muutamaa kaveria ja perhettä lukuunottamatta en kaipaa sieltä mitään.
Palasin Koh Samuilta hetkeksi Hua Hiniin keräämään romppeitani, juhlimaan tyttöystäväni syntymäpäivät, sekä tekemään kasan töitä. Parissa viikossa ehtii hyvin hakata läpi useammasta keskeneräisestä hommasta. Samaan aikaan on pohdinnassa myös seuraava asuinpaikka. Rantaelämä ei ole jaksanut niin paljoa viehättää että pitäisi sen tähden jäädä rannikolle tai saarille asustamaan, on siis mahdollista että seuraava asuinpaikka on sisämaassa. Pohjoisesta Thaimaasta olen kuullut vain hyvää, joten ehkä se tosiaan pitää lähteä tutkimaan itse. Lisäksi moni on vihjannut siellä olevan mitä upeimmat maisemat, hyväkuntoiset tiet ja halpa hintataso. Kolme plussaa pohjoiselle (ehdotuksia kuitenkin otetaan vastaan eikä viestinviejää ammuta).
Tiistaina tein harvinaisen pitkän työpäivän ja hoidin niputtain tylsiä hommia pois päiväjärjestyksestä. En pidä papereista tai byrokratiasta lainkaan, ne ovat minulle vastakohta sille mitä saan joskus kutsua luovaksi työksi ja josta jopa uskallan tunnustaa pitäväni. Otsasuoni oli perin kireällä jo muutaman tunnin töiden jälkeen, jonotin lopulta päivän aikana valtion virastojen palvelunumeroihin kyllikseni yhden vuoden ajalta. Muuten kaikin puolin epämiellyttävään päivään tuli onneksi keskeytys iltapäivällä. Keskeytys saapui pienen karvaisen koiranpennun muodossa ja osoittautui tutkiskelun jälkeen edelleen pieneksi karvaiseksi koiranpennuksi. Tyttöystäväni oli mennyt pelastamaan kadulta puolikuolleen pennun, joka ei ollut enää edes tajuissaan. Kadulla töissä olleet thaimaalaiset sanoivat, että ei kannata vaivautua, sillä se kuolee kuitenkin. Noh, väärässä olivat. Pentu on lasten lääkekuurin (parasetamolia ja jotain muuta maitomömmöä) jälkeen ollut jaloillaan seuraavasta päivästä lähtien ja kävi juuri läpi matokuurin. Eli nyt taloudessa partioi ärhäkäs noin 1.5 kuukauden ikäinen kodinpuolustaja.
Tulin muuten ulos kaapista moottoripyöräni kanssa. Eli kaksipyöräisiä moottorilla varustettuja ajopelejä kammoava äitinikin tietää nyt kyseisen menopelin olemassaolosta. Ei muuta kuin eteenpäin ;)
Ps. täällä eläinlääkärin tarkistus ja matokuuri maksoi 50 Bahtia eli yhden euron. Mites olisi ollut hinta Suomessa?
Suomi
English