Suomi
EnglishBy Juhani on August 31st, 2009
Rehellinen Thaimaa
Ajattelinpa tässä kirjoitella koosteena vähän yleisiä fiiliksiä Thaimaasta ja miltä tuntuu oleskelu tälläpäin maailmaa näin 8 kuukauden jälkeen. Aloitetaan nyt vaikka ihan siitä että Thaimaa on kokonaisuudessaan ihan perseestä. Eräs viisas ystäväni kertoi minulle aikoinaan reissuni alkuvaiheessa että sinkulle länsimaalaiselle miehelle on ainoastaan kaksi tapaa kokea Thaimaa:
| Tapa 1: vietä paras lomasi ikinä. Käy lomalla Thaimaassa, antaudu seireenien syleilyyn ja käyttäydy kuin lapsi karkkikaupassa. Loman jälkeen palaa kotimaahasi työskentelemään ahkeran sopulin tavoin säästääksesi rahaa seuraavalle lomalle. Kun aika koittaa, vietä seuraava lomasi edellisen tavoin. | Tapa 2: do it all the way Matkusta Thaimaaseen, löydä unelmiesi tyttöystävä, mene naimisiin, rakenna talo, tee lapsia ja elä elämäsi onnellisena loppuun asti. Hyväksyt että olet ehkä kävelevä pankkiautomaatti muttet välitä asiasta sen enempää. |
Entäs jos haluaisitkin tehdä jotain tältä väliltä? Lyhyt loma ei sinulle riitä mutta toisaalta et halua mennä naimisiin koko suvun kanssa? Omien kokemusteni ja kriteerieni perusteella Thaimaassa on äärimmäisen vaikeaa saada aitoja ystäviä muista ihmisistä kuin meistä länsimaalaisista, sillä Thaimaalaisilla ihmisillä ei yksinkertaisesti ole olemassa sellaista peruskäsitettä kuin rehellisyys. Asiaa voi kuvata esimerkiksi näin:
Kun Suomessa tapaat uusia ihmisiä ja solmit ystävyyssuhteita, lähtökohtaisesti voit olettaa että uusi tuttavasi ei puhu mitä sattuu, häneen voi perusasioissa luottaa ja tämä luottamus menetetään vasta silloin kun toinen jää kiinni valehtelusta tai kusetuksesta. Thaimaassa tämä asia on taas täysin päinvastoin. Luottamus muihin ihmisiin on lähtökohtaisesti pyöreä nolla ja se voi ainoastaan kasvaa ajan kanssa. Tämä pätee kaikkiin suhteisiin missä vähintään toinen osapuoli on Thaimaalainen. Kuitenkaan useimmat länsimaalaiset (itseni mukaanlukien) ei todellakaan tiedä tätä maahan saapuessaan ei sinänsä ole mikään ihme että kaikennäköisiä tarinoita maailmalla Thaimaasta liikkuu. Mutta toisaalta uskon myös että jokaisen on tämä koettava ja opittava itse ennenkuin sen oikeasti sisäistää ja ymmärtää.
Puutarhurimunkki
Valehtelusta, kusetuksista ja yksinkertaisesti paskapuheista meillä on jo lukemattomia kokemuksia ja esimerkkejä. Ne ei millään tavoin rajaudu pelkästään baarityttösceneen, vaan alan yhä vahvemmin ymmärtää että kyseessä täytyy olla tosiasia mikä periytyy jostain syvältä Thaimaalaisen kieron ajatusmaailman syövereistä joka on muhinut Siiaminlahden asukkaiden keskuudessa aikojen alusta asti.
Kerrottakoon esimerkki vaikka Thaimaalaisesta siivoojasta joka on palkattu tekemään länsimaalaisen perheen talon suursiivous kaksi kertaa viikossa. Siivooja on perheen paikallisen (hyvän) tuttavan suosittelema. Jonkin aikaa yhteistyösopimus sujuu hyvin, kunnes koittaa se päivä jolloin siivooja löytää piilotetut avaimet lukittuun kaappiin, avaa sen ja varastaa sieltä satoja euroja rahaa. Seuraavalla kerralla siivooja ei luonnollisesti enää tule paikalle. Perheen tuttavan näkemys asiaan on yksinkertainen: “siivooja ei tehnyt tapauksessa mitään väärää sillä hän tarvitsi rahaa lastensa koulunkäyntien rahoittamiseen”. Samalla ihmetellään kovaan ääneen että miksi länsimaalainen ei maksa työntekijälleen mitään irtisanomishyvitystä taikka loppupalkkaa.
Entäpä toinen esimerkki jonka muistan alunperin lukeneeni kirjasta “Rahasta lähimmäistäsi”. Kysymys on tytöstä jolla on rikas länsimaalainen mies. He ovat menossa pian naimisiin mutta tälläkertaa viettämässä iltaa ulkona eri seurueissa. Nainen tapaa baarissa toisen miehen joka ehdottaa lyhytaikaista ilonpitoa 500 bahtin hinnalla. Nainen suostuu, mutta koska miehen hotelli sijaitsee kaukana, menevät he naisen (ja hänen sulhasensa) hotellihuoneeseen josta sulhanen heidät yllätys yllätys loppuviimeeksi itse teosta yllättää. Häät peruutetaan ja niin edelleen. Tämä tarina kerrottiin Pattayan baaritytölle samalla Thaimaalainen ajatusmaailma kyseenalaistaen. Vastauksena saatiin yksinkertainen lause: “En ymmärrä tarinasi pointtia”.
En ole vielä kertaakaan törmännyt Thaimaalaiseen joka valehtelusta selkeästi kiinni jäätyään suostuisi edelleenkään myöntämään valehdelleensa. En tiedä tarkoittaako tämä sitä, että he kuvittelevat meidän olevan tyhmiä ja uskovan silti heidän loputtomia tarinoitaan vai onko kyse siitä että heille väärässä olemisen myöntäminen on vaan yksinkertaisesti vaikeaa. Toisaalta asioiden täydellinen kieltäminen on järjettömän tehokas tapa sillä siihen tottumaton rupeaa aina jossain vaiheessa epäröimään josko toinen puhuisi oikeasti kuitenkin totta. Parhaimmillaan asiat eivät koskaan selviäisi ja hulluksihan siinä tulisi. Eräs ystäväni sanoi taannoin hyvin: “This is not Thailand, this is Lieland”
Thaimaalainen on pyytänyt minulta anteeksi koko aikana muistaakseni kahdesti. Tilanteita jolloin minulta olisi ollut syytä pyytää anteeksi on tuhannesti.
Kuvitelkaapa tekevänne täällä mitään bisnestä. Minkälaista vastuuta uskaltaisit antaa Thaimaalaiselle kun lähtökohtaisesti rahasi kavalletaan, sijoituksesi juodaan tai rahoilla ostetaan sukulaiselle uusi farmariauto? Ei varmaan tarvitse erikseen mainita ettei ole mikään ihme että länsimaihin verrattuna tämä maa on taloudellisesti ihan kehitysmaa. Peruslähtökohta bisneksenteolle on siis oltava että joko pidät ohjat ja rahat tiukasti omissa käsissä, teet kauppaa ainoastaan länsimaalaisen kanssa tai sitten Thaimaalainen partnerisi pidetään aisoissa jollain muulla tavalla (uhalla), esimerkiksi naimakauppa on ilmeisesti (ei tosin läheskään aina) kohtalaisen toimiva ratkaisu.
Itseäni vituttaa lisäksi ihan suunnattomasti sellainen asia mikä tuntuu pätevän yhtälailla sekä suurkaupungeissa että maaseudulla. Jos olet paikallista keskitasoa rikkaampi (okei, ei meille Suomalaisille kovin vaikeaa), menet esimerkiksi tapaamaan emäntäsi perhettä riisipellon reunalle niin lähtökohtaisesti sinun odotetaan kustantavan kaiken. Isoäiti tarvitsee uudet housut. Serkun mopossa on jotain vikaa. Entäs kun vesipuhvelilla on taas jalka poikki. Auttaisitko sukua hädässä? Ainakin sinun automaattisesti oletetaan tekevän niin. Ja voi että kun haluaisitkin olla nyt kohtelias ja tarjota viisihenkiselle perheelle makoisan illallisen niin kas kumma kun yhtäkkiä sanan suusta suuhun valonnopeudella kiiriessä paikalle pukkaa koko 30 henkinen suku ja kaikkien sukulaisten kaverit ja kaimat. Niin ja kukaan ei sano edes kiitos. Voin kertoa että vittu mulla kyllä kiehuu tällähetkellä kun edes kirjoitan tästä koko aiheesta.
Entäs kun tapaat jonkun emäntäsi pikkuserkun paikallisella 7/11:llä? No se mitä tästä seuraa on se, että pikkuserkku menee kauppaan keräten kaikki vitun sipsipussit hyllystä olettaen että emäntäsi maksaa. Onhan hänellä rikas poikaystävä. Eikä edelleenkään tarvitse sanoa kiitos, sillä näinhän se kuuluu mennä. Onhan länsimaalaisella rahaa.
Sanoin joskus puoli vuotta sitten että toivottavasti minusta ei koskaan tule tässä maassa kyynistä paskiaista. Olen kuitenkin viimeaikoina huomannut että tämä muutosprosessi on jo pelottavan pitkällä. En haluaisi myöntää, mutta en pysty yksinkertaisesti ajattelemaan Thaimaalaisia ihmisiä enää juuri minään. He alkavat olla minulle nykyään jo (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) välttämätön paha joita ei oikeasti kiinnosta juurikaan edes nähdä. Olen tästä syystä jo useita kertoja keskustellut poikien kanssa etten pysty enää tässä maassa kovin kauaa aikaa viettämään, en yksinkertaisesti tunne oloani enää lähes täydellisistä olosuhteista huolimatta kovinkaan hyväksi taikka kotoisaksi. Tästä syystä odotan Japanin matkaamme jo erittäin paljon.
Haluan korostaa että nämä ajatukseni ja tuntemukseni ovat siis täysin henkilökohtaisia enkä halua kyseenalaistaa kenenkään muun ratkaisua täällä olosteluun. Tässä maassa asuu paljon onnellisia ihmisiä ympäri maailmaa jotka ovat löytäneet sen oman juttunsa jotain kautta ja se toki heille suotakoon. Toivon vilpittömästi että heidän kokemuksensa Thaimaasta ovat täysin päinvastaisia.
No mutta mitäs muuta? Viimepäivät on geneerisestä vitutuksesta huolimatta ollut ihan nastaa meininkiä. Saimme tänne vieraita Suomesta, vanha ystäväni jonka kanssa jatkamme huomenna matkaa kohti Koh Samuita. Tämän jälkeen suunnitelmani on vielä hieman auki, kohta pitäisikin tehdä viisumijuoksu jonnekin päin maailmaa mutta ehkä piipahdan sitäennen Pattayalla. Mahtaisikohan Maikan Majatalossa olla muuten tilaa?
September 7th, 2009
mika Says :
joo,jos tarjoat kerran koko suvulle illallisen, hinta pompsahtaa äkkiä 25 euroon, kuka helvetin lomailija sellasia rahoja mukanaan raahaa? Ei kenenkään perse tollasta kestää ainakaan joka kuukausi.Ja ostakoon omat ruokansa, kyllä siittä sinullekkin olisi riittänyt hä! aika paljon sulla “tietoa” (joka on peräisin noista urbaanit legendat kirjoista) hae itseäsi rikkaampia kavereita ja ystäviä thaimaasta,(jos mahdollista) Huomaat, että pöydän varakkain makselee ateriat. automaattisesti,kiitos sanaa en ole siellä pahemmin kuullut.(johtuu varmaan jostain kieli-jutuista. Toki sinun tulee kiitosta saada, ihmettelin kun et vaatinut) khop khun kaa aika usein ja vielä useimmin saanut ystävällisiä hymyjä,joita hirveästi ei täällä koto suomessa jaella. Jos näitä et ole kohdannut, ihmettelen mistä johtuu.. humalaisia turisteja ei yleensä kiitellä ?? ei öykkäreitä, eikä elvistelijöitä joiden status on heille epäselvä. Jos odottaa recpektiä pelkästään sen takia, että on tullut maahan poistamaan köyhyyttä juomalla kaljaa ja käyttämällä baarityttöjen palveluja ahkerasti voi pettyä. Toisia kyllä vituttaa koko maa pari päivää aina kuukauden välein kun pari päivää on selvinpäin, mutta ei hätää b-vitamiini kyllä auttaa.Joitain alkaa vituttaa koko maa ensimmäisen vuorokauden jälkeen kun on pussit tyhjinä ja pieni kankkunen. Mikä sua muuten siellä pitää, jos on tuollainen asenne?? Ei kai kenenkään ainakaan farangin siellä pakko ole olla? Itse tykkään olla välillä pitempiäkin aikoja en tiedä vuodesta mutta 3kuukautta menee ihan kivasti eikä vituta yhtään. Joo on mulla thaimaalainen vaimo asumme suomessa, enkä joudu lähettämään rahaa, vaimoni käy töissä ja lähettelee omistaan silloin tällöin äitilleen 100-200e. etkö sinäkin lähettelisi vastaavassa tilanteessa??
September 8th, 2009
Lauri Says :
Huh mikä paketti, kappalejako kunniaan!
Tuliko kirjoitettua kännissä vai miten?
Tässä vastinetta tekstiin omasta puolestani:
Itselläni on yleisesti ihan samat kokemukset kuin tuossa kirjoituksessa. Moni näistä esimerkissä olleista tapauksista on tapahtunut joko meille tai jollekin tutullemme niin että olemme vierestä päässeet seuraamaan. Poikkeuksia on, mutta vähän. Se että paikallinen vie joukon falleja syömään ja juomaan + vielä maksaa kaiken ei vaan tapahdu kovin helposti. Tuo meinaa että paikallisen tulotaso on jo luokassa “sikarikas” joita ei nyt ihan joka puolella pyöri. Ja näinkin on siis tapahtunut, tosin tuo paikallinen pariskunta taitaakin edustaa jotain rikkaiden pientä vähemmistöä.
Omalla kohdallani tyttöystävän äiteelle ei rahoja tarvitse lähetellä, sukulaisille en ole maksellut koskaan mitään enkä aiokaan. Se maaginen ero piilee taas siinä että nämä eivät ole sitä köyhintä sakkia joten tämän farangin kukkaro on varmasti kevyempi kuin tyttöystävän äidin. Sen sijaan olen toistaiseksi ollut vain hyötyvänä osapuolena, eli apua tuli mm. moottoripyörän suhteen heti kun kuulivat että sellaista haluan ja jos jotain tarvitsee selvittää vaikkapa viisumien uusimisen suhteen niin apua tulee heti.
Turistikohteissa voi olla satavarma siitä että kusetukset ja keinottelut tulee koettua omakohtaisesti. Oli kysymys sitten siitä että huollossa vaihdetaan autoon tai kännykkään halpoja kopio-osia alkuperäisten tilalle tai siitä perinteisimmästä “tyttöystävä kusettaa” meiningistä jota suurin osa täällä on kohdannut. Lisäksi allekirjoitan sen faktan että thaikut kusettavat toisiaankin minkä ehtivät, oli kyseessä marjanpoimijoiden välittäminen suomeen tai vaikka auton ostaminen jonkun toisen nimiin. Kumpaakin todistettavasti tapahtuu mutta paikallisia on vaikeampi vedättää kuin hölmöä turrea joka ei edes puhu Thaita.
Itselläni fiilikset ovat hyvät varmasti pääosin siksi että olen löytänyt jotain mikä ei ole (kop kop) vielä ainakaan osoittautunut pelkäksi kusetukseksi. Uskon että täältä voi löytää rehellistä sakkia joka ei ole pelkästään rahan perässä, mutta tätä ei voi kovin tietoisesti tehdä. Ulospäin kun ei ensiksi näe kuin sen saman hymyn joka jokaisella on kasvoillaan.
Kun eksyimme joskus Rayongin lähimailla, kyyditti tuntematon mies meidät pitkän matkan kaupungin keskustaan eikä suostunut ottamaan mitään korvausta avustaan. Hän yksinkertaisesti kieltäytyi ottamasta rahaa vastaan ja toivotti vain hyvät päivänjatkot heikolla englannillaan. Tämä ei tapahtunut lähelläkään turistipaikkoja, joten ehkä saimme pienen maistiaisen siitä millaista ystävällisyyttä täältä voi löytyä jos etsiytyy riittävän kauas. Harmillisesti tämä ei kuitenkaan ollut se normi vaan poikkeus.
September 9th, 2009
Juhani Says :
Et nyt hyvä lukijamme selkeästi ihan sisäistänyt kirjoitukseni sanomaa. Emme ole mitään noista asioista joita meistä väität, eikä ruokakaan täällä todellakaan ole kallista. :)
Kyseenalaistin nimenomaan Thaimaalaisen ajattelumaailman ja annoin ilmi kuinka se eroaa meidän länsimaalaisten ajattelumaailmasta. Eihän kukaan voi sanoa mikä on absoluuttisesti oikein sillä lähtökohtaisesti kaikki on objektiivista; toiset arvostavat rehellisyyttä ja kohteliaisuutta kun taas toiset korkeampaa elintasoa ja rahaa.
Ja kyllä, Thaimaan kielessä on todellakin tapa sanoa kiitos mutta mikähän mahtaisi olla mainitsemasi “kielijuttu”?
December 23rd, 2009
Pasi Paskahousu Says :
Nää tällaiset kaverit on just niitä joiden takia me rehelliset falangit joudutaan kusetuksien uhriksi.. vitun pelle
December 23rd, 2009
Juhani Says :
Ja sä oot just niitä jotka pitää kovaa ääntä mut kellä ei lopulta oo mitään perusteluja tai asiaa ylipäätään :)
December 23rd, 2009
Pasi Paskahousu Says :
vittu mikä pelle.. asustaa thaimaassa ja vihaa sitä samaan aikaan… hoida pääsi kuntoon
December 23rd, 2009
Pasi Paskahousu Says :
me? mikä vitun me? jakautunut persoona?
December 23rd, 2009
Eero Says :
Tässä maassa on muutaki kun pelkästään nää ihmiset. Se kuka ei sitä tajua ei tiedä Thaimaasta mitään!!
January 5th, 2010
tomppa Says :
sehän muokin tossa maassa/isaanissa eniten vitutti
kun ne ei edes kysy maksanko heidän ostoksensa,ruokansa kaljansa vaikken edes ole tuntenut niitä ku about 15 minuuttia. Kaikki vaan lisättiin automatic mun laskuun. Kysyin muijaltani
että voin maksaa jos he kysyy luvan minulta ja arvatkaa mikä oli vastaus. pitäisikö serkkujeni rupeamaan aneleen sinulta.sehän olisi nöyryyttävää ja alentavaa. vittu että otti aivoon
January 6th, 2010
Eero Says :
Itsehän olen selvällä suomella, ruotsilla, englannilla ja thailla ilmoittanut, että jos tämä poika alkaa maksella tytön isukin peli-iltoja ja viskipulloja niin isältä olisi syytä tulla kiitoskortti vähintään kolme kertaa vuodessa! Noh tyttö meni uusiin töihin, että voi lähettää perheelle rahaa ja yhdessä ollaan onnellisempina kuin koskaan :D
January 19th, 2010
joopajoo Says :
aika paljon on kiinni omasta kaytoksesta ja asenteestakin. Toki paljon valehdellaan ja kusetetetaan ihan niinkuin suomessakin…eihan se ole hullu joka pyytaa vaan…
January 19th, 2010
Eero Says :
Varmasti on kiinni omasta käytöksestä ja se on fakta, että ei se ole tyhmä joka pyytää vaan se joka maksaa mutta kyllä se nyt vaan on niin, että minä ainakin olen tottunut siihen että voin luottaa ystäviini ja täällä se nyt vaan ei tähän asti ole ollut mahdollista. Sen verran pitkään on kuitenkin jo reissussa oltu, että alkaapi tietää mitä mikäkin maksaa. Mitä enemmän osaat thaita sitä helpommin tulet täällä toimeen. Kysymys vielä joopajoolle: Kuinkas kauan herra on itse Thaimaassa asunut?