Suomi
EnglishBy Eero on May 10th, 2010
Me speak england
Yksitoista kuukautta eloa Thaimaassa takana ja jos jotain tästä ajasta voi sanoa, niin ainakin englanninkielentaitoni on huonontunut huomattavasti. En voi väittää olleeni englannissa koskaan mikään mestari mutta sujuvasti sitä olen aina puhunut. Tällä hetkellä vaikka voin luritella ulkomaalaisille ystävilleni ummet ja lammet englanniksi ja vaikka puhunkin sitä jouhevasti enää paljoa miettimättä, sen laadusta en mene takeeseen. Englanti tulee suustani automaattisesti mutta kaikki maailman pikkusanat ja aikamuodot ovat jääneet niin sanotusti vähemmälle.. tai aikamuotoja en oikeastaan juuri enään käytä laisinkaan.. Lue lisää… »
Tässä laskeskellessani tulevaa budjettiani huomasin taas kuinka Euron arvo on painunut alas, ja paljon onkin. Näyttää myös sille että valuuttamme pulkkamäki on vasta alussa, joten äkkiä rahat ulos ja Bahteiksi.
Toinen vuosikurssi koulussa aloitettu. Kun kaipasin ekalla luokalla sitä kaunista opettajaa, niin nyt sitä on sitten tarjolla. Heleä-ääninen kaunotar kauniissa kesämekossaan opetti tänään kellotaulua Eero-pojalle ja meinasivat ajatukset hieman lähteä harhailemaan. Tilannetta ei myöskään yhtään helpottanut se, että esim. kello kahdeksan illalla sanotaan paikallisittain ”song tum” elikäs vapaasti käännettynä kaksi tuntia kello iltapäivä kuuden jälkeen.. Voiko asioita vielä tehdä vaikeammaksi. 
Tyttöystäväni lähti illan tullen käymään pikavisiitillä sukulaistensa luona. Kulkuneuvona toimii Thaimaalaiseen tapaan perälavallinen SUV, johon pakkautui kyytiin kolme aikuista ja viisi lasta. Ainakin jossain asiassa täällä ollaan tehokkaita. Jäin siis yksin kotiin koiran kanssa, avuttomana julman luonnon armoille.. 
Tyttöystäväni kysyy aina minulta säännöllisin väliajoin, että miksi en vie häntä koskaan mihinkään hienoihin ravintoloihin. Koska minä en häntä niihin vie niin päätti hän minut semmoiseen syntymäpäivieni kunniaksi itse raahata. Lieneekö oma lehmä ojassa mutta ainakin loistava tekosyy kristallilasien ääreen istahtaa. 
No mitä se minun tyttöystävä sitten oikein lauantaina minulle kertoi.. Eilisen tarinan seurauksena sain varmaan kymmenkunta kyselyä, että mitä se oikeen sanoi. Senkin uteliaat! Noh täältä pesee. 
Vaikka oravaiset ovatkin jo aikapäivääsitten hypänneet ulos oravanpyörästä, eivät he silti ole lopettaneet viettämästä työväenjuhlaa. Tänäkin vuonna vappua vietettiin mutta ullanlinnanmäki oli nyt vaihtunut takiab kukkulan rannaksi. 
Huomenna on perjantai, ja viikko vilahti ohi vauhdilla. Kaiken lisäksi olen ehtinyt pääasiassa vain istumaan kotona ja tekemään niinkin tylsän kuuloista hommaa kuin työ. Onneksi on omat työajat ja eikä niskaan ole kukaan tällä kertaa hengittelemässä.
Rupesin tuossa taas mietiskelemään asioita kun istuin muutama päivä sitten iltaa vanhemman herrasmiehen seurassa. Tällä päälle 60 ikävuoden olevalla miehellä oli myös tyttöystävä.. Tyttö oli tietysti thaimaalainen ja hänellä oli ikää maksimissaan 25 vuotta. Kenen mielestä tämä on ällöttävää? Kuitenkin tämän illan aikana selvisi, että tämä herra oli ehkä mitä hyväsydämmisin, kohteliain ja huumorintajuisin ihminen mitä olen koskaan tavannut, joten onko se vielä jonkun mielestä ällöttävää? En tiedä olenko lukenut ehkä liikaa keskustelupalstoja ja ihmisten mielipiteitä, mutta mieleni tekee nyt avautua. 
On se elämä kovaa. Jokinen aika sitten kerroin kuinka ajoin täällä ensimmäisen moottoripyöräonnettomuuteni. Selvisin onneksi siitä säikähdyksellä, eikä mopoonkaan tullut minkäännäkösiä jälkiä. Vittumaisinta kuitenkin oli se, että tarkoitus oli silloin samana päivänä palauttaa moottoripyörä omistajalleen, eikä todellakaan olisi ollut minkäänlaista mielenkiintoa ruveta sitä pikapikaa korjailemaan.