Suomi
EnglishBy Juhani on February 11th, 2009
Saapuminen paratiisiin
Nykyinen sijainti: Sukhumvit – Bangkok – Thaimaa
Joo.
Täällä sitä nyt sitten ollaan. Oli kyllä sellainen härdelli Suomessa ennen tänne pääsyä etten kyllä ihan kauheasti sitä jää kaipaamaan. Alunperin Suomen visiittini tarkoitus oli hoitaa muutamia asiakastapaamisia sekä minimoida kuukausittaiset henkilökohtaiset rahalliset menoni Suomeen, sisältäen mm. omistusasuntoni vuokraamisen. Teinkin asunnostani vuokratoimeksiannon pääkaupunkiseutulaisen välitysfirman kautta heti vuoden alusta, mutta erinäisten juonenkäänteiden johdosta ei vuokralaista minulla vieläkään ole. Tätä asiaa täytyy hoitaa nyt siis tästälähtien etänä, ei kai siinä mitään sen kummempaa.
Kerrottakoon siis että itselleni tämä on kolmas matka Thaimaahan. En koskaan aiemmin tiennyt tai osannut edes kuvitella että jokin maa tai kulttuuri voi viedä pienen miehen sydämen niin täysin että tämmöiseen ratkaisuun voi vuoden sisällä päätyä. Edellinen matkani joka ajoittui viimevuoden lopulle oli parin kuukauden mittainen, enkä voi edes sanoin kuvailla minkälaiset tunteet ja tunnelmat tämän jälkeen Suomeen palattuani koin. Tallustelu Suomen räntäsateessa, loskassa ja pimeydessä tuntui lähinnä käsittämättömältä kun vuorokausi aiemmin ulkona vallitsi täydellinen sää, työmatka aamulla koostui pulahtamisesta omaan uima-altaaseen ja kävelemisestä omaan ilmastoituun työhuoneeseen.
Suomessa elosteluni aikana kaikenlaisia yllättäviäkin asioita kasaantui hoidettaviksi, varsinkin viimeisille päiville ennen lähtöä, enkä lopulta ehtinyt viimeisenä yönä edes nukkua ollenkaan. Ajattelin kuitenkin optimistisena että pääsen nukkumaan koneessa (yölennolla) ja samalla jetlagista eroon mutta paskan marjat. Sain tietenkin käytäväpaikan koneesta ja ei sekään vielä että vieressä olevilla matkustajilla tuntui olevan pienempi virtsarakko kuin kusitautisella kanalla näitä elämän sankareita oli koko kone täynnä. Yritä siinä sitten nukkua kun Suomalaiset elintasoläskit tulee jatkuvasti iholle.
Kentälle saapuessa en siis ollut nukkunut approx 48 tuntiin, ja lienekkö olin tuosta syystä sen verran epäilyttävän näkönen matkustaja ettei immigraation täti (jonka naama muistutti tuossa vaiheessa lähinnä norsun vittua) noteerannut viisumiani ollenkaan vaan täräytti passiini leiman joka oikeuttaa maassaolemisen vain 30 päiväksi. Huomasin tämän vasta taksissa kohti keskustaa etten asialle sinänsä enää jaksanut tuona päivänä tehdä yhtään mitään. Eiköhän tästä saada kuitenkin paikalliseen tapaan taas joku viikon byrokratiahelvetti pystyyn, että haistakaapa maahantuloviranomaiset vaan iso vittu.
Fiilikset kuitenkin parantuivat tunti tunnilta huomattavasti – iso kiitos siitä vastaanottokomitealle, hyvälle paikalliselle ystävälleni jonka kanssa juhlistettiin jälleennäkemistä maukkaalla lounaalla ja muutaman tunnin päiväunilla. Tämän jälkeen odoteltiin sitten että itse rakkauden suurlähettilääni saapui kotiseudultaan Bangkokiin ja yllätys siitä että olinkin palannut hänen tietämättään takaisin oli silminnähden iloinen.
Lauri saapui illalla Japaninmaalta vaikka ehkä vähän epäilin ettei jannu saattaiskaan tulla paikalle kun pääsee “teekestien” makuun. Muutaman kaljan jälkeen olin itse aika valmista kauraa vällyjen väliin ja pakko sanoa että vähän nolottaa sillä elämääkin kovemman alustuksen jälkeen ei pimpukkahommista lopulta tullut yhtään mitään sillä kuulemma nukuin jo pienen eläimen lailla kun emäntäni tuli pois suihkusta :)