Hyppy Oravanpyörästä

Aivan ihanaa! Vihdoinkin kaivattu sadekausi on alkanut. Tai ainakin se tekee tuloaan, sillä ei kuitenkaan joka päivä vielä ole satanut. Jotkut ehkä ihmettelette, että kuka hullu nyt sadekautta toivoo, mutta täällä Hua hinissa se on hiukan erilainen kuin muualla Thaimaassa.

Hua hinissa sadekausi tarkoittaa noin 15min- 1tunti sadetta päivässä. Yleensä sateet tulevat keskuuteemme iltapäivisin neljän jälkeen, joten auringonpalvojatkin saavat kuitenkin nauttia päiväajasta ilman pilviä. Minulle sadekausi on yhtäkuin helpompi hengittää ja mikä parasta myös helpompaa ja viileämpää reenata. Paikoitellen kuitenkin lämpötila laskee jopa noin 27 asteeseen..

Luonto vihertää ja juuri eilen kun katselin parvekkeeltani kukkuloiden suuntaan, tulin huomioineeksi että kaikki keltainen/ kuivunut vuorten huipuilla oli kauniisti taas muuttunut vehreäksi luonnoksi. Kukat kukkivat ja luonto alkaa täällä kohta olemaan kauneimmillaan. Viereisen metikön apinalaumakin nyt kirmailee taas onnensa kukkuloilla kun ruokaa on taas puissa. Hetki sitten tilanne oli jo niin heikko, että paikalliset kävivät viemässä vihanneksia ja hedelmiä eläinraukoille ruoaksi.

Silloin kun Thaimaassa sataa niin ei puhuta mistään tihkusateesta, vaan vettä tulee kuin ämpäristä kaataisi. Pienet käärmeenpoikaset ajautuvat vesimassojen mukana alas vuorilta teille ja pihoille ja viimevuonna Laurin kanssa meillä olikin talkoot pihalla matosia ulos lapioidessa.

Aika on myös vaihtaa näin ollen rakastajaan uudet michelinit. Vanhoilla mennään näissä olosuhteissa semmosessa latikaisessa että herkkänahkaisemmat jättäisivät kypärän naulaan ja hyppäisivät tuk tukkiin. Mutta eipä meikäläistä vasta yhden kolarin ajanutta pikku tulvat pysäyttele vaan vaihdetaan uudempaa kumia alle ja pelastusliiviä ylle, niin taas mennään.

Sade virkistää luonnon lisäksi myös mieltä ja raikastaa ilman. Pahinpien sateiden aikana työnnetään lompakko ja kännykkä mopedin penkin alle suojaan ja ostetaan isompaa aurinkolasia. Ensimmäinen 20s tunnet kuinka shortsit ja t-paita kastuvat. Seuraavat 20s ja huomaat alusvaatteidesikin olevan märät. Pisarat lyövät kasvoille kuin hernepyssyllä ampuisi ja kirvoittava tunne nahassa saa pysäköimään mopedin hetkeksi sateelta suojaan. Vaikka välillä painellaan mopedin kanssa niin paljon kuin kahva antaa myöden pilviä karkuun niin välillä on kuitenkin ihan mukavaa ajella myös vesisateessa.

Suomessa lempivuodenaikojani oli syksy juuri sateen takia. Jotenkin se fiilis joskus kävellä sateessa on aivan uskomaton. Sateessa kävelyn jälkeen vedetään kuivat kledjut ylle ja olo on virkeämpi kuin tunnin suihkun jäljiltä. Unohtakaa sateenvarjot kotio, ottakaa esiin romanttiset itsenne ja kulkekaa rakkaanne kanssa kohti sateista taivaan rantaa. Niin minäkin teen. Tervetuloa sadekausi!

Kirjoittanut Eero