Hyppy Oravanpyörästä

Ja näin on road trippimme ensimmäinen päivä pulkassa.

Heräsimme optimistisina aamuyöllä kello viiden aikaan pakkaamaan tavaramme ja siirryimme hyvissä ajoin kohti Pranburia. Siellä meitä odotti kaupan hyllyllä viimeisimmät ajovarusteet sekä paikallisen autokoulun hemaisevat virkamiestyttöset. Koska meillä ei ollut siis karttaa, kävimme sitäennen kääntymässä muunmuassa armeijan jalkaväkidivisioonan leikkikentällä.

Ajokorttien hankinta meni neitokaisten kanssa pelatusta silmäpelistä huolimatta odotetusti päin persettä. Meiltä puuttui tietenkin yksi vaadittava dokumentti (olimme laiskoja tuplavarmistamaan vaatimukset, myönnän), jonka jälkeen ajoimme 30 kilometriä takaisin Hua Hiniin, haimme immigraatiosta vaadittavan dokumentin. Olimme jo kuitenkin auttamattomasti myöhässä ajokorttien hakemisesta, joten päätimme lähteä ajamaan kohti Koh Samuita ja hankkia kortit sitten siellä.

Itse matka oli yllättävän raskas meille molemmille. Kumpikaan meistä ei ole siis koskaan ajanut pidempää matkaa moottoripyörällä, ja sen tuntee kyllä nyt pakaroissa sekä alaselässä. Kuitenkin onnistuimme siirtymään n. 6 tunnissa n. 300 kilometriä, ja tällähetkellä kökötämme onnellisesti Chumphonissa, Royal Palace-nimisessä maailman kummallisimmassa hotellissa.

Matkalla pysähdyimme sillointällöin paikallisille ruokailumestoille. Niistä on pelkästään positiivista sanottavaa. Ruoka oli aina hyvää, halpaa sekä palvelu ystävällistä. Matkalla alkoi sataa kolmesti vettä, mutta onneksemme ne oli paikallisia kuuroja emmekä siitä syystä edes juurikaan kastuneet taikka joutuneet pysähtymään sateen ajaksi.

Chumphon on kaupunkina (?) äärimmäisen hiljainen. Kaduilla ei näkynyt yhdeksän aikaan illalla enää ketään, ja matkalla hotellille näin ainoastaan yhden baarin, joka sekin näytti tyhjältä.

Itse hotellista en tiedä oikeastaan mitä tästä pitäisi sanoa, tulee lähinnä mieleen Neuvostoliitto. Vähän kuin yhdistäisi betonia, massiivisia tummasta puusuta tehtyjä kalusteita ja kilometreittäin kokolattiamattoa. Lääniä on mutta missään ei ole ketään ja paikat rapistuu hiljalleen. Tosin tätä ilmeisesti (yritetään) remontoida nykyaikaisemmaksi. Hotellissa on 25 kerrosta, jokaisessa useita kymmeniä huoneita. Hintaa yhteiselle huoneelle oli yhteensä n. 550 baht (joka muuten on paikallisittain ihan törkeästi, ottaen huomioon sen että parin kilometrin päässä olevasta guest housesta saa huoneen yöksi jopa 150 bahtilla).

Asiakkaita hotellissa ei ole meidän lisäksi kuin kourallinen, henkilökuntaa todennäköisesti sitäkin enemmän, mutta siitä huolimatta ala-aula kaikuu tyhjyyttä. Asiakasmäärästä kertonee se, että meidät ohjattiin parkkeeraamaan pyörämme suoraan pääoven portaiden eteen. Pidän todennäköisenä että olemme ainoat farangit koko hotellissa. On mahdotonta yrittää kuvailla kuinka rivo näky on 150 kuutioinen kyykkypyörä istumassa massiivisen hotellin lentokentän kokoisen parkkipaikan aitiopaikalla.

Lauri raportoi juuri että suihkussa ei toimi lämmin vesi, sieltä saa pelkästään kylmää vettä taikka ei vettä ollenkaan. Lattia lainehtii, ja baarikaapistakin löytyy vuoden (!) vanhaa pullovettä :D

P.S. Koemme kamerassamme Thaimaalaisia teknisiä ongelmia joten lisäilen noita muutamia matkalta näpsittyjä kuvia kunhan paikalliset ropelihattupojat saavat internetin taas toimimaan.

Nappaa uudet jutut suoraan sähköpostiisi: Tämä artikkeli on arkistoitu aihepiireillä Chumphon, Interests, Vehicles & Road Trips.

Kirjoittanut Juhani