Hyppy Oravanpyörästä

Oravaisen uudet kuteet

Heräsin tänään aamulla Laurin koputellessa ovelleni. Laitoin kalsarit takaisin jalkaan ja kömmin lähinnä luolapeikon näköisenä (ja hajuisena) ulos omasta pesäkolostani. Ennenaikaisen herätyksen syy oli tälläkertaa se, että ulkona porttimme takana möllötti thaikkutyttönen johon olin pari päivää aiemmin tutustunut. Hän kertoi ostaneensa minulle uudet housut, joita kassissa olikin oikein kaksi paria. Mikäpäs siinä, naureskelin itsekseni ja kiittelin lahjasta.

Alunperin halusin tutustua tähän tyttöön sen takia, ettei hän puhu juuri sanaakaan englantia, joka taas automaattisesti pakottaa minut kehittämään omaa kielitaitoani. Noh, sanottakoon kuitenkin että edellistapaaminen venähti (tosin osittain vasten tahtoani) aamuun asti josta syystä tyttö nyt ylipäätään tietää missä asun. Tänään omassa niskassani painoi kuitenkin tekemättömät pakolliset käytännön asiat joiden hoitamiseen olin koko päivän mielessäni varannut.

Selittämäni syy ei kuitenkaan ollut tytölle ilmeisesti riittävän painava, sillä hän oli päättänyt jäädä hengailemaan asunnollemme ihan muuten vaan. Tovin kiistelyn jälkeen uskoin saaneeni hänet tajuamaan että halusin todellakin olla koko päivän yksin. Ajoin tytön kaupungille ja lähdin Eeron kanssa ostamaan moottoripyörää.

Takiainen tarttuu Lauriin

“Meninpäs tänään hyvin ansaituille päiväunille olohuoneen sohvalle kun pojat röyheästi jättivät minut yksin lähtiessään mopokaupoille, mutta heräsin täysin ansaitsemattomaan ja yllättävään tilanteeseen. Havahduin uniltani kummaan koputteluun joka kumisi sisäpihamme oven lasista. Ja kukapa siellä olisikaan ellei Juhanin tekemä löytö parin päivän takaa. Tyttö siis.

Noh, olin yksin kotona enkä kehdannut häntä pihalla seisottaa niin päästinpä sisälle, ja toihan se mukanaan tälläkertaa säkillisen ruokaa. Tosin tiesin kyllä että Juhanille nuo oli tarkoitettu joten sivutin barbaarimaiset vaistoni enkä rohmunnut herkkuja itselleni. Koska tyttö ei selvästi puhunut englantia tuli meille pienoinen kielimuuri. Omalla thainkielen taidollani ei tehdä juuri muuta kuin tilata ruokaa ja lähennellä naisia, nyt en oikein hyötynyt moisista opeista.

Pienen kuvakielisen ja käännetyn selityksen jälkeen sain vihdoin tytön ymmärtämään että Juhani on ostamassa moottoripyörää eikä ole tulossa kotiin vielä aikoihin. Sain myös selvitettyä etten ole itse jäämässä kotiin vaan lähdössä kaupungille. Tyttö sanoi menevänsä kotiin ja lähdimme sitten samaan aikaan liikkeelle. Ajaessamme hän kuitenkin sanoi että tulee mukaani, ja seurasi pentele koko matkan keskustaan. Noh, minkäs teet. Onneksi paikalla oli thaita ja englantia osaavaa porukkaa jotka saivat sitten selvitettyä ettei Juhani ole menossa kotiin vielä pitkään aikaan ja haluaa oleilla yksin kun sinne kotiin lopulta pääsee. Tyttö kyllä ymmärsi varsin mainosti mistä oli kysymys mutta roikkui sitkeästi porukassa hämmästyttävät neljä tuntia. Ja kun thait puhuvat keskenään voi olla varma että siellä udeltiin kaikki Juhanin kengänkoosta naishistoriaan :D

Lopulta tyttö tosiaan lähti kohti kotia ja minä pääsin viimein hoitamaan loput asiointini. Lähdin kuitenkin piakkoin itsekin kotiin ja huristelin reitin normaaliin tapaani suhteellisen hyvällä vauhdilla. Epäonnekseni tuo tyttö ajoi todella hitaasti ja epähuomiossa menin ajamaan hänestä ohitse. Tajuttuani kenet ohitin en kuitenkaan jäänyt sen kummemmin morjestelemaan vaan ajelin kotiin asti. Pysäköidessäni pyörää tuli kulman takaa perässäni epäilyttävä valoilmiö, sama tyttö se siellä oli tullut sittenkin vielä vierailemaan meillä. Noh, mai pen rai, veinpä sen sitten tuliaisena Juhanille joka otti meidät vastaan luukku auki ihmetellen.”

Uusi yllätys kotiovella

Olin jo tyytyväisenä naputtelemassa koneen ääressä tietämättä tulevasta. Tälläkertaa se kuitenkin sisälsi tuon saman tyttösen kotiovellamme jo helkutti kolmatta kertaa tänään. Minulla meinasi palaa lopullisesti kiinni. Kävin savukkeella puhumassa hänen kanssaan pari thaimaalaista laatusanaa, jonka jälkeen tyttö pyysi anteeksi ja tajusi lopultakin lähteä kotiinsa (ja toivonmukaan pysyy nyt edes yhden yön poissa).

Summa summarum

En oikeastaan tiedä mitä tästä pitäisi päätellä. Huomasin kuitenkin taas kerran että kielimuurin lisäksi minulla on paikalliseen nähden valtava ero ajattelumaailmassa. Johtuakko tämmöinen käytös siitä, että asustelemassamme kaupungissa ei ihan kauheasti ole tämmöisiä nuorehkoja länkkärimiehiä jotka istuvat paikallaan kauemminkin kuin ne pari lomaviikkoa. Toisaalta minua epäilyttää suuresti se, ettei naiset täällä normaalisti todellakaan käyttäydy noin itsepintaisesti. Mitä muuta pellin alta voisi löytyykään, en oikeasti halua edes tietää.

Itseäni hämmentää suuresti että tämä oli lyhyessä ajassa jo toinen lähes identtinen tapaus. Jostain syystä näillä uusimmilla tuntemillani tyttösillä on pakonomaisen paikallaolotarpeen lisäksi kauhea tarve ostella minulle ties mitäkaikkea. Tähänmennessä olen saanut lahjuksina jo kaikennäköistä, sormuksesta vaatteisiin ja nahkareppuun. Ruokaa oltiin tänään tuotu poissaollessani suoraan kotiovelle. Sitä on tosin yritetty jo aiemminkin mutta sain silloin aikeet keskeytettyä puhelimitse saadun nimettömän vihjeen johdosta.

Kuulostaa kokonaisuudessaan varmaankin aika huvittavalta, mutta itse koen tämän äärimmäisen ärsyttävänä. Olen omaa aikaa vaativa ihminen ja tarkka siitä ettei kukaan pääse tunkeutumaan luvatta reviirilleni. Vahinkoja sattuu mutta itsepintaisuus tämmöisissä asioissa pistää vereni kiehumaan varsinkin kun edes suomalaiset kirosanat ja viittomakieli ei auta.

Onko kenelläkään muulla vastaavia kokemuksia? En jaksa uskoa että kyseessä olisi erityisen harvinaislaatuisia tapauksia kun itselleni näitä on jo muutama ehtinyt täällä sattua.

edit: Tarina jatkuu täällä.

Nappaa uudet jutut suoraan sähköpostiisi: Tämä artikkeli on arkistoitu aihepiireillä Hua Hin, Human relationships, Thailand, Girls.

Kirjoittanut Juhani