mail

By Juhani on March 7th, 2010

Thaimaalainen tarina moottoripyörästä

thumbnail_cbrTäytyy kyllä sanoa että Thaimaa osaa edelleen yllättää päivittäin. Kusetuksia, valehtelua, huijaamista ja kaikkea mahdollista tapahtuu aina, mutta mitä ihmettä tämä uusin tapaus on, aitoa rehellisyyttä sekä huolenpitoa vai kieroakin kierompi juoni?

Päivä 1.

Kirjoitin aiemmin vitutuspalstallemme jutun moottoripyörävuokrauksesta Thaimaassa, ja kuinka kohdallani minulta yritettiin kusettaa rahaa. Tämä tarina jatkuu kuitenkin yhä kummallisemmaksi päivien edetessä, sillä seuraavana päivänä eräs emäntä (paikallinen tuttavani) ilmoittaa että oli saanut tuon himoitsemani punaisen rakastajan vuokralle valehtelemalla ajavansa sitä itse sekä jättämällä passinsa sekä 20000 bahtin takuun vuokraamoon.

Olin sinä päivänä hieman kiireinen, ja olisin päässyt hakemaan pyörää hänen kämpiltään vasta illalla. Jostain syystä hän päätteli etten olisi hakemassa pyörää ollenkaan ja näin sanoisin ei kiitos kauniille palvelukselle. Tästä seurasi naisen logiikan mukaisesti että nyt on parasta vetää pleksit ja lähteä ajamaan tuolla pyörällä minua etsimään (hän ei edes tiedä missä asun). Kuinkas ollakkaan, vaikka ajaminen ilmeisesti sujui kohtalaisen hyvin, ei hänelle tullutkaan mieleen että pysähtyminen voi olla hieman hankalaa siinä vaiheessa kun jalat eivät yletä kunnolla maahan; lopputuloksena pyörä nurin, skraidut katteisiin ja itku kurkkuun.

Kun samana iltana puhelimessa puhuttiin, olin lähinnä helpottunut ettei hänelle itselleen käynyt mitään. Päättelimme ettei täällä katteen uudelleenmaalaus ja peilin vaihto voi olla ihan kauhean kallis operaatio, joten emäntä lupasi viedä pyörän huoltoon seuraavana päivänä ja raportoida korjauksen edistymisestä. Kovin pahoillaanhan hän koko tapauksesta oli vaikka minusta hänen ratkaisunsa oli lähinnä huvittava.

Päivä 3.

Pyörä oli nyt maalattu, korjattu ja kiilteli häikäisevästi kuin papin vehkeet jouluaattona minua odotellen hänen asuntonsa parkkipaikalla. Käynnistäessäni pyörän, tiesin välittömästi että jotain oli vialla.

  1. Moottori kävi hyvin epätasaisesti ja sammui herkästi alhaisilla kierroksilla.
  2. Nopeusmittari näytti välillä mitä sattuu
  3. Pakoputki kiitti palamattoman polttoaineen päästessä putkeen asti.
  4. Ajaessa yli 120 kilometriä tunnissa syttyi järjestelmällisesti kojetauluun punainen varoitusmerkki (syy ei koskaan selvinnyt).

Itse en näiden huollosta paljoa tiedä joten luotin emännän kaverin (korjaajan) sanaan, että nämä johtuisivat jostain vaihdetusta osasta ja kenkkuilu katoaisi muutaman tunnin ajon jälkeen. Päätimme ottaa riskin ja suunnata seuraavana päivänä Ao Nangiin tuttavaani tapaamaan.

Päivä 6.

Itse ajaminen reissussa ei näillä spekseillä tuottanut juuri minkäänlaista nautintoa, ja varustus olikin tästä syystä tien päällä enintään puolitangossa. Palattuamme takaisin Phukettiin, päättelimme että korjaaja oli tehnyt jotain pyörälle sillä ennen ja jälkeen kaatumista näitä kummallisuuksia ei ollut olemassa.

Emäntä sen lisäksi vihjaisi että tuo korjaaja saattoi kusettaa häntä korjauksen hinnassa sillä saman operaation olisi muualla kuulemma saanut about puoleen hintaan. Naureskelin hiljaa itsekseni että kas. kusettaa thaikut näemmä hävyttömästi thaikkujakin. Vittu mikä apinalauma. Jätin pyörän taas emännälle, sillä hän halusi viedä sen tarkastettavaksi toisaalle.

Päivä 10.

Vihdoin sain tänään viestin että pyörä on huomenna taas ajokunnossa. Emäntä on vuokrannut sen minulle viikoksi eteenpäin (menetetystä vuokra-ajasta korvaukseksi) sekä maksanut koko korjauksen. En tiedä mitä koko operaatio on maksanut mutta uskallan väittää ettei ollut halpaa. :D Jokatapauksessa koko tapauksesta on jäänyt erittäin omituinen fiilis, minulla ei suoraan sanoen ole mitään aavistustakaan missä mennään.

Kuitenkin tässä teille hieman taustatietoa minkälaisesta emännästä on kyse:

  1. Tapasin ensimmäistä kertaa edellisellä reissulla Phuketissa viimevuoden puolella. Hän halusi lähetä päristelemään pyörällä ympäri etelä-Thaimaata ja tarjoutui maksamaan pyörän vuokrat, hotellit ja kaikki jos lähden hänen kanssaan ajelemaan. Kävimme lopulta reissussa mutta vaadin saada maksaa reissusta puolet.
  2. Hän on ilmiselvästi ainakin rahoissaan ja tykkää tuoda sen selkeästi esille. Nukahdan iltaisin makoisa mielikuva päänupissani jossa saksalainen Jürgen maksaa moponi korjauksen.
  3. Hän vaikuttaa jotenkin oudolla tavalla hyvin kummalliselta. Tykkää valehdella ihan pienistä harmittomista asioista luullakseni egonsa pönkittämistarkoituksessa. Muuten mukavaa seuraa ja niin edelleen mutta joku tässä kokonaisuudessa mielestäni mättää.

Alan jotenkin olla totaalisen kyllästynyt siihen ettei keneenkään voi luottaa. Tämäkin tyttö pahimmassa tapauksessa tekee hyvää hyvyyttään kaikkensa eteeni tai toisaalta parhaimmassa tapauksessa virittää koukkua veteen jonka poikimat hedelmät korjataan vasta tulevaisuudessa. Näistä kun ei vaan koskaan voi tietää. Saatana.

Jos näin kävisi suomessa, minulle ei ikimaailmassa tulisi mieleen edes ajatella minkälaisia salaliittoja kaiken takana voi olla. Entä jos tyttö pelaakin peliä vuokraajan sekä korjaajan kanssa kolmen kimpassa jonka lopullinen tarkoitus on, kas vain kusetus? Tiedän olevani näissä asioissa jo paranoidi mutta voiko terveellisemää näkökantaa asioihin Thaimaassa olla?

Mielestäni on kohtuullista väittää ettei Thaimaalaiset laita omia vähiä rahojaan tuolla tavalla likoon, miksi laittaisi? Joko rahat menee jonkin toisen farangin pussista tai sitten olemme vielä pelinavausvaiheessa ja verkkoa viritellään parhaillaan kulissien takana.

Tervetuloa Thaivaaseen.


Nappaa uudet jutut suoraan sähköpostiisi: Tämä artikkeli on arkistoitu aihepiireillä Others.

Kirjoittanut Juhani

4 Comments to “Thaimaalainen tarina moottoripyörästä”

  1. March 7th, 2010

    Lauri Says :

    “Tiedän olevani paranoidi mutta voiko terveellisemää näkökantaa asioihin Thaimaassa olla?” – ei.

  2. March 7th, 2010

    Kade =) Says :

    Onneksi ensimmäinen tuotantokausi päättyi onnellisesti, vaikka jaksoihin sisältyi jännistystä ja tiukkoja tilanteita.
    Toivottavasti tulevilla kausilla ei ole luvassa salaliittoja sekä kadotettuja omaisuuksia.

  3. March 7th, 2010

    Simeon Says :

    Thaikut todella kusettaa thaikkujakin.

    Paikallisen lentoemännän saadessa lentokenttätaksilta meille kyydin, niin kuski ei laittanut mittaria päälle. Sanoin tytölle, että tuo on yleensä huono merkki, johon hän tokaisi kuskin olevan kaveri ja hinnan aina olevan 200 bhatia. Samainen kuski kuulema heitti hänet joka päivä saman reitin. Tyttö lupasi maksaa myös koko reissun, kun sanoin kaikesta huolimatta olevani skeptinen ja kehotin ottamaan mittarin päälle.

    Perille päästyeämme kuski ilmoitti päivän taksan olevan tänään 800 bhatia. Tyttö protestoi, mutta joutui lopulta maksamaan, koska hinnasta ei oltu sovittu etukäteen. Tylyä menoa :) Taisin oppia muutaman thai-kielen kirosanan tuolla reissulla.

  4. March 21st, 2010

    Eero Says :

    Mitäs sitten sen uusimman mopedin kanssa lopulta kävikään.. Jäähdytysnesteet täysin loppu, öljyjä vaihdettu koskaan, ajotietokone ohitettu jollain piuhaviritelmillä, sun muuta.. Tarkistakaa siis moponne kun niitä käytte vuokraamassa! Vuokraamon sedät ei tosiaan pidä huolta yhtään vehkeistään!

Leave a Reply