Hyppy Oravanpyörästä

Taas on yksi kokonainen vuosi takana ja kerrankin on mukavaa muistella lämmöllä tätä mennyttä vuotta, mitä on oikeastaan tapahtunut ja kuinka näin on päässyt käymään. Blogimme on saanut viimepäivinä paljon uusia lukijoita, joten päätin kirjailla lyhyesti miten tarinamme on saanut alkunsa, ja miten nykyhetkeen on päädytty.

Lähdin siis matkaan yksin vähän yli vuosi sitten. Määränpäänä oli Thaimaa, ja mielessäni pyöri jo silloin vaihtoehto siitä, etten olisikaan tulossa enää pysyvästi takaisin suomeen. Lopulta tämä konkretisoitui tämän vuoden alussa kun omaan omistusasuntooni suomessa löytyi hyvä vuokralainen, ja ystäväni Lauri sai lopultakin laitettua matkasaappaansa jalkaan.

Hölmöilimme ensin matkallamme kaksistaan muutamia kuukausia, opettelimme paikallisia tapoja, kieltä ja kulttuuria kunnes luulimme tietävämme enemmän kuin oikeasti tiesimme. Tässä vaiheessa Eero saapui vierailulle keskuuteemme, jonka kanssa hölmöilimme yhden kuukauden lisää. Tänä aikana hänelläkin vinksahti lopullisesti päässä, joka ajoi hänet tekemään elämässään samankaltaisen ratkaisun kuin me; ja näin seurueemme koko oli kasvanut jo kolmeen karvaiseen nisäkkääseen.

Näin on juoksupyörä pyörinyt tyhjänä osaltamme jo vuoden verran. Tänä aikana meille on ehtinyt tapahtua hyvin kummallisia asioita mm. mielikuvituslapsesta ihan konkreettiseenkin jännitykseen onnenpyörän “rosvosektorista”. Olemme ehtineet kokea minkälaista on Isaanissa, muutamalla moottoripyöräretkellä etelä-Thaimaassa, 18 metriä merenpinnan alla ja muutenkin kiertäneet suuren osan Thaimaan paratiiseista. Ymmärrämme vähän paremmin mitä pyörii baaritytön ahneessa mielessä ja kuulleet hämmentäviä tarinoita muiltakin matkailijoilta. Vaikka emme ole muistaneet aina raportoida tänne läheskään kaikesta, reissumme on ollut tähän mennessä aivan huikea.

Vaikka olen itse käynyt suomessa muutaman kerran tämän vuoden aikana, yhä vahvemmin alkaa tuntua sille että olen turistina liikenteessä, aina silloin kun sohjolaan palaan. Uutisia suomesta ei tule luettua juuri lainkaan, ja vanhoihin ystäviinkin tulee pidettyä yhteyttä hävettävän huonosti. Tavallaan se tuntuu hyvin omituiselle, ja vaikka Thaimaa on tällä hetkellä itselleni enemmän koti kuin Suomi, en usko että tulen siellä eläke- taikka perheellispäiviäni viettämään, vaan lopullinen kotipaikkani tulee olemaan jossain ihan muualla.

Olen siis tällähetkellä jonkinlaisessa välitilassa ja nautin lähinnä matkailusta. Thaimaa onkin osoittautunut hyvin erikoiseksi maailmankolkaksi, sekä hyvässä että pahassa. Jos joku blogiamme on aikojen alusta ehtinyt lukea, luulen että kirjoituksistani näkee varsin hyvin miten sopeutumisemme tähän kulttuuriin on sujunut. Alussa vietettiin pitkää kuherruskuukautta, kunnes jossain vaiheessa aloimme ymmärtää mistä oikeastaan on kysymys ja mieleeni hiipi suunnaton vitutus, poikien yön hiljaisina hetkinä yhden suosituimmista tilityksistämme. Tästä yli päästyäni olen nyt siinä kuuluisassa ‘mai pen rai’-vaiheessa (hälläväliä) ja luulen olevani ainakin jollain tasolla hyväksynyt Thai-kulttuurin vääristymät (tarkoitan hyväksymisellä siis sitä, etten jaksa enää taistella niiden olemassaoloa vastaan vaikken niiden moraalista oikeellisuutta allekirjoittaisikaan).

Jokatapauksessa, alla summaten lyhyesti suurimmat ja konkreettisimmat muutokset elämässäni edellisvuoteen verrattuna:

Olen “koditon”. Omistusasuntoni suomessa on vuokralla ja palaaminen sinne ei siis ole vaihtoehto. Näyttää epäilyttävästi siltä että tilanteeseen ei ole tulossa minkäänlaista muutosta ainakaan lähitulevaisuudessa.

Olen vapaa. Jos verojen ja asuntolainan maksamista ei oteta huomioon niin olen vapaampi kuin koskaan aiemmin – liikkumaan ja elämään siten kuin tahdon, millä puolella maailmaa tahansa.

En kanna stressiä, tai ainakaan läheskään niin paljoa kuin suomessa aiemmin. Uskon että kaksi edellämainittua asiaa ovat suurimpia syitä myös stressitasoni alhaisuuteen. Toisaalta stressin kantaminen on joskus hyvästäkin, ainakin se pistää asioiden hoitamiseen vauhtia silloin kun sitä vaaditaan.

En tiedä huomisesta. Enkä oikeastaan haluakaan tietää. Olen jo oppinut itsestäni sen, ettei asioita kannata suunnitella liian tarkasti kovinkaan pitkälle. Miten voisin tietää missä asustelen puolen vuoden päästä jos en pysty varmasti sanomaan edes että missä olen kuukauden päästä?

Kaikenkaikkiaan, odotan uutta alkavaa vuotta innolla. Tunnen olevani erityisen onnekas, sillä vaikka lyhyen kantaman määränpääni on tällähetkellä tuntematon, on matkaseurueessani silti kaksi aivan mahtavaa ihmistä. Lisäksi jostain syystä minulla on ensimmäistä kertaa elämässäni tunne siitä, että seuraava vuosi voisi tuoda tullessaan jotain aivan erikoista, uutta ja mukavaa. Melkein ihan jännittää.

Eipä tässä tällä kertaa muuta. Hyvää uutta vuotta kaikille!

P.S. Haluan japanilaisen tyttöystävän.

P.P.S. Löysin Internetistä mielenkiintoisen rakennelman. Kotilaboratoriomme tutkii nyt mahdollisuutta ampua orava ekologisesti maata kiertävälle radalle, olemme nimittäin ihan “vakavasti” keskustelleet keskenämme mahdollisuudesta rakentaa oma avaruusasema.

Pest control: rocket squirrel

VicManâ„¢ | MySpace-video

Nappaa uudet jutut suoraan sähköpostiisi: Tämä artikkeli on arkistoitu aihepiireillä Oravien mietintämyssy, Thailand.

Kirjoittanut Juhani