Hyppy Oravanpyörästä

Tästä se alkaa. Nääs meikäläisen viimeinen viisumijuoksu vuoteen. Ei enää ressaavaa matkustelua, hiostavaa jonottelua eikä odottelua vuoronumero kädessä kyrpä otsassa. Paitsi vielä yhden kerran. Olenkin tähän viimeiseen kertaan valmistautunut lukuisilla banaanimuffinsseilla sekä viikon pituisella lomalla visajuoksun jälkeen.

Nyt siis vuorossa oli Malesian Kuala lumpur. Olemme aikaisemmin kertoneet jo muutamista viisumijuoksumahdollisuuksista ja nyt hieman Malesiasta. Nidon tätä juttua yhteen lentokentällä pikku pöhnässä joten suokaa anteeksi pienet pilkkuvirheet.

Kuala Lumpur, samaan henkeen kuin Bangkok. Isoja rakennuksia, sekä ruuhkaisaa liikennettä. Bangkokista kuitenkin poikkeaa niin, että kokoaika enemmän ja enenmmän keskustan asukkaita ajetaan pois kodeistaan kaupungin ulkopuolelle ja asuinrakennusten paikalle rakennetaan suuria toimistorakennuksia. Kaupunkia siistitään ja ränsistyneet rakennukset puretaan pois bisnesmiesten ja turistien näkyviltä. Kuala lumpur on bisneskaupunki ja siellä työskentelee paljon ulkomaalaisia ihmisiä kaikkialta maailmasta. Suurinosa kansasta on muslimeja ja se näkyy myös katukuvassa. Toisin kuin Bangkok, Kuala lumpur hiljenee öisin. Missään ei näy ketään ja kaikki paikat ovat kiinni. Jo tämän parin yön aikana aloin kaivata Thaimaan nuudelikojuja ja öisinkin auki olevia pikku grillejä. Ihanaa kun on elämää ympärillä eikä hiljaista kuin huopatossutehtaalla.

Lentokentältä kannattaa ehdottomasti ottaa bussi keskustaan. Se maksaa vain vaivaiset 80-90 bahtia kun taas taksista saa helposti pulittaa jo usean satasen, ellei tonninkin. Bussi lähtee terminaalin edustalta ja saapuu keskustaan KL centraliin. Suosittelen käyttämään Kuala lumpurissa monorailia aina kuin mahdollista. Se kustantaa noin 20 bahtin luokkaa, menet sillä sitten mihin tahansa (minne kiskot vie). Taksikuskit eivät laita mittareita päälle eivätkä liikauta persettään alle 200 bahtin. Voit helposti joutua maksamaan 300 metrin matkasta 250 bahtia.

Hotellini sijaitsi chinatownissa Jalan Petalingin varrella. Tältä kadulta löydät halvat guesthouset ja sieltä on myös suht lyhyt matka Thaimaan lähetystöön. Matkaa kuitenkin mukavat nelisen kilometriä. Ensimmäinen yö kuitenkin meni mukavasti kusettavien taksikuskien siivittämänä ja en siis yöpynyt hotellissa missä aluksi piti, vaan paikka vaihtui halpaan guesthouseen. Huone oli mukava 2m x 1,2m jossa sijaitsi pelkästään 80cm leveä sänky kuoppaisella patjalla. Erittäin huonosti nukutun yön jälkeen pääsin kuitenkin matkaan aamulla puoli kahdeksan maissa kohti thai embasya. Embasy aukesi 09.30, joten hienoa valmistautumista ja asioista selvää ottamista minulta.

Kerrankin kävi kuitenkin tsägä ja jonotus embasyssa meni erittäin sutjakasti. Kun on täyttänyt paperit oikein jo etukäteen pääset liukenemaan paikalta erittäin nopeasti. Toisin kuin ruotsalaiset kanssakävijäni, joilla näytti olevan huomattavan paljon ongelmia papereidensa ja puuttuvien papereidensa kanssa. Täydet pisteet Kuala lumpurin thai embasylle sujuvasta asioinnista.

Kun asiat oli hoidettu embasyssa suuntasin kulkuni takaisin chinatowniin. Tällä kertaa kävellen vanhoja muistoja verestellen kolmen vuoden takaisesta reissustani. Vaikka Kuala lumpurin taksikuskit menevätkin samaan kastiin thaimaalaisten kanssa sain ilokseni huomata ihmisten ystävällisyyden ja auttavaisuuden. Matkalla kävellessäni osuin paikalle kun vanhempi rouvashenkilö keräili kamojaan kuumassa tropiikin säässä. Viereisen terasin paikalliset herrasmiehet juoksivat paikkalle terassituolit lentäen auttamaan. Thaimaassa ihmiset vain kerääntyvät ympärille pällistelemään.

Seuraavana päivänä viisumit käydään lunastamassa kello kahden jälkeen. Olin edellisenä päivänä saanut vuoronumeron jolla passi käydään lunastamassa ja maksanut tietysti myös opiskelijaviisumin 2200 bahtia. Koska maksu oli jo suoritettu, ei mikään voisi mennä enään vikaan,vai voisiko? Noh ei mennyt. Olin ulos Embasysta kymmenen minuutin jälkeen iloisesti vuoden viisumi taskussa. Kaikista viisumijuoksuistani jotenkin paras maku jäi minulle tästä. Vaikka maana Malesia ja varsinkaan Kuala lumpur ei minua kiehdo, pidän kuitenkin siitä kuinka sujuvasti asiat täällä hoituu. Tähän paikkaan oli hyvä lopettaa rajajuoksut. Toiset näkevät rajajuoksut mahdollisuutena nähdä maailmaa, itse en siihen pysty. Kaiken nautinnon vie pakolliset asiat ja en siitä jäljelle jääneestä ajasta pysty nauttimaan.

Nyt se on kuitenkin takana, viimeinen viisumijuoksu vuoteen. Voiko olla enään mitään ihanampaa. Ei hetkeen pakollisia poistumisia eikä rassaavia jonottamisia embassyn ovien takana. Onnittelen Eeroa loistavasta päätöksestä alkaa opiskella ed-viisumin voimin ja suosittelen tätä jokaiselle Thaimaassa pidempään oloaan harkitsevalle, niin hyvälle nyt tuntuu.

ps. Kuka helvetti kehtaa väittää, että Kuala lumpurin Beach club cafessa on halvet rinksut?? Suomessakin juo halvemmalla.

Nappaa uudet jutut suoraan sähköpostiisi: Tämä artikkeli on arkistoitu aihepiireillä Kuala Lumpur, Malaysia, Visa runs.

Kirjoittanut Eero