Hyppy Oravanpyörästä

Puuh, onneksi taas kotona. Tein eilen viisumijuoksun Malesiaan, lähinnä pakollinen paha joka ei kuitenkaan loppuviimeeksi ratkaissut mitään, ainoastaan siirsi seuraavaa reissuani kuukaudella. Niille ihmisille joille Thaimaan viisumiasiat on epäselviä, niin tässä lyhyt selvitys:

Suomalainen saa olla ILMAN viisumia maassa 30 päivää kerrallaan. Pidempään maassa oleskelevat hankkivat viisumin Thaimaan lähetystöstä, jostakin muusta valtiosta. Viisumeita on usean sorttisia mutta yleisin vaihtoehto on turistiviisumi jolla saa olla maassa 60 päivää per maahantulokerta (entry). Turistiviisumia haettaessa anotaan maahantulolupia oman valinnan mukaan yhdestä kolmeen kappaletta. Hakemisen prosessoiminen kestää yleensä muutaman arkipäivän. Lisäksi jokaiseen entryyn voi hakea 30 päivän pidennyksen maassaollessaan kuskaamalla persauksensa paikalliseen immigraatioon, täyttämällä lomakkeen ja maksamalla n. 1500 bahtin laskun.

Itselläni loppui siis entryt ja oli uuden viisumianomuksen aika. Alunperin tarkoituksenani oli tehdä ystävieni kanssa reissu Laosiin, mutta se peruuntui erinäisten kommervenkkien vuoksi. Seuraava vaihtoehtoni oli anoa viisumi Malesiasta ja tavata samalla vanha paikallinen ystäväni. Olin kuitenkin asian suhteen tapani mukaan hieman myöhään liikenteessä enkä saanut enää ostettua sellaisia lentolippuja joilla olisin saanut jätettyä hakemuksen ajoissa torstaiaamuna, eli vaihtoehtona olisi ollut hengaileminen Kuala Lumpurissa viikonlopun yli.

Vaihtoehtoviikonloppu Kuala Lumpurissa ei sinänsä kuulostanut hassummalta mutta jouduin käytännön pakosta tulemaan takaisin jo ennen viikonloppua joten se miten reissu lopulta toteutui, oli lento Kuala Lumpuriin, ja paluulento Bangkokiin muutamaa tuntia myöhemmin. Fiksua!

Aikaisemmat tuntemukseni Malesiasta on hyvin ristiriitaisia. Luonto ja saaristot ovat erittäin kauniita, mutta käytännön asiat jotenkin vaan tökkii. Edellisellä reissulla vietin mm. ikimuistoisen illan Kuala Lumpurin bussiasemalla jossa minulle ja ystävälleni myytiin ilmeisesti vääriä lippuja, ohjattiin vääriin busseihin, kysyttäessä ihmisiltä neuvoa järjestelmällisesti joko valehdeltiin tai kieltäydyttiin auttamasta. Toisaalta taas Perhentian saaret kuuluu ehdottomasti kauneimpiin paikkoihin missä olen ikinä käynyt.

Tälläkertaa lentokentälle päästyäni halusin soittaa paikalliselle ystävälleni ja sopia nopeat kahvittelusessiot. En jaksanut lähteä keskustaan, olinhan käynyt täällä jo aiemmin ja parin tunnin nähtävyyskiertueessa ei ole mitään järkeä. Koska thaimaalainen puhelinliittymäni ei toimi Malesiassa (ei mikään yllätys), ja suomalainen SIM-korttini oli Thaimaassa, vaihtoehdoksi jäi kolikkopuhelin, jos jostain saisi vain kolikoita. Ajattelin muutaman lentokoneessa saamani rämpylän vaihtamisen kolikoiksi olevan helppo tehtävä, mutta olin väärässä. Missään kaupassa ei suostuttu siihen, en ymmärrä miksi. Onneksi löysin lopulta jonkun irvistelevän myyjän joka sen lopulta suostui minulle omistaan rahoistaan tekemään.

Seuraava tehtäväni oli saada kupuuni ruokaa. En halunnut nostaa automaatilta paikallista valuuttaa kun en sitä olisi juuri mihinkään tarvinnut. Kuitenkaan kentällä missään ei myyty ruokaa luottokortilla, eikä aseman neljästä lähimmästä pankkiautomaatista mikään kommunikoinut onnistuneesti Mastercardin kanssa. Lopulta terminaalin syrjäisimmästä kolkasta löytyi sellainen masiina joka antoi minulle paikallista valuuttaa, ringittejä. Ringiteillä sai ruokaa.

Kun kupu oli täynnä, kävi ilmi että paikallinen ystäväni ei päässyt paikalle sillä hänelle oli tullut yllättäviä työkiireitä. Mai pen rai, jäipähän minulle aikaa nörtteillä Internetissä. Löysin maksuttoman internetin MacDonaldsista (!) mutta täytyy myöntää etten ollut tippaakaan yllättynyt huomattuani ettei sekään toiminut juuri ollenkaan. Sain lähetettyä kamerastani kokonaiset neljä kuvaa noin tunnin session aikana.

Paluulento oli tietenkin myöhässä. Terminaalissa konetta odotellessani joku ovela falanki tuli kysymään josko minulla olisi muutama ringitti vaihtaa bahteihin. Annoin neljä ringittiä (n. 40 bahtia, alle euro) jonka jälkeen kaveri katosi kun pieru Saharaan. Taitaa kaveri elää kyllä halvalla jos tuo on se tapa kerätä päivittäinen elanto. :D

Lopulta Bangkokiin palattuani päätin jäädä sinne yöksi alkuperäisestä suunnitelmastani huolimatta. Suuntana Sukhumvit, ja muutaman kaljan sekä biljardin jälkeen olin valmis nukkumaan. Että sellainen reissu, mutta tulipahan tehtyä.

Ohessa muutamia otoksia matkalta. Testasimme siis reissulla onnistuneesti uutta järjestelmäämme siirtää kuvat reaaliajassa kamerasta blogiimme.

Nappaa uudet jutut suoraan sähköpostiisi: Tämä artikkeli on arkistoitu aihepiireillä Kuala Lumpur, Malaysia, Necessary evil, Visa runs.

Kirjoittanut Juhani