Suomi
English
By Eero on June 18th, 2010
Vuosipäivä
Vuosi täynnä Thaimaata ja olo vieläkin kuin pikkupojalla karkkikaupassa. Olen viettänyt täällä varmasti elämäni parhaimman vuoden ja varmaan juuri siksi en Suomeen halunnut vielä tulla edes käymään. Vuoden aikana on kerennyt tapahtua paljon. Niin hyviä kuin huonojakin asioita. Välillä kaipaan ystäviäni ja siskoani, välillä olisin valmis myymään heidät siitä hyvästä että saisin täällä pidempään aikaani viettää. Kuitenkin tuntuu siltä, että tämä vuosi on mennyt todella nopeasti ja jotenkin semmoinen fiilis kuin olisin ollut täällä vasta muutaman kuukauden.
Mihinkään ei vielä ole kiire. Raha-asiat ovat jotakuinkin hyvin ja bisneskin toimii niin ettei tarvitse turhista ressata. Minusta tuntuu, että jos nyt palaisin Suomeen ihan vain vierailulle, niin tämä hauras kupla, unelma puhkeaisi. Tule takaisin Suomeen tekemään töitä muutamaksi kuukaudeksi ja voit taas palata sinne Thaimaaseen nauttimaan… Öööh, ei! Todennäköisesti sillä reissulla palaisi enemmän rahaa kuin sitä jäisi säästöön.
Mitä sitten on keretty kokea vuoden aikana. Thaimaata on kierrelty ristiin rastiin ja nähty KohPhayamin kauniit rauhalliset rannat, Pattayan hurjat bileet ja kulutettu Phuketin hyväkuntoisia teitä moottoripyörällä. Tunnettu mitä on Esaanin Buriramin vieraanvaraisuus, maistettu Chiang main suussasulavat herkut ja tuhlattu pennoset Bangkokin ostoparatiiseihin. Mitään näistä muistoista en vaihtaisi edes miljoonaan.
Kuinka näkemykseni tähän maahan onkaan vaihtuneet useampaan otteeseen. Kaikesta ihanasta kauheimpaan hirvitykseen, josta takaisin löytäen se kultainen keskitie tulla toimeen paikallisten ihmisten kanssa. Olen saanut uusia hyviä ystäviä ja rakkaita vihamiehiä. Tällä maalla on vielä paljon minulle annettavaa, jotain semmoista mitä Suomesta en enään irti saa.
Välillä tuntuu että menojalka taas vipattaisi kohti uusia seikkailuja. Japani, Kiina, jossain vaiheessa aivan varmasti. Nuo maat ovat joitain uusia unelmia, semmoisia joita haaveillaan nytten samallalailla kuin silloin haaveilin elämää Thaimaassa. Laurin kanssa vieläkin keskustelemme lähes tulkoon joka päivä siitä omasta katamaraanista jolla purjehtia satamasta toiseen ilman huolen häivää huomisesta. Antaa merituulen virkistää mielen ja merten antimien täyttää vatsat.
Tästä vuodesta oikeastaan saan kiittää täysin Lauria. Olin Suomessa tekemässä ”töitä” ja vaikka omana yrittäjänäni saankin päättää mitä teen ja milloin, niin kesken oravanpyörän hengähdin hetken ja avasin Facebookin. Siellä sattui silmään Laurin profiiliteksti ”elämää Hua hinissa”. Mitä helvettiä ajattelin ja lähetin miehelle välittömästi viestin. Tästä noin 15min myöhemmin oli minulla skypeyhteys Lauriin Hua hiniin ja sain nähdä kuinka mies esitteli minulle kaunista kotiaan ja maisemia kameran välityksellä.
Sitten se tapahtui. Lauri kysyi minulta ”Mikset tulisi tänne?”… Niin tosiaan, miksen tulisi.. Tässä vaiheessa normaali Suomalainen ajattelisi, että minulla on työt ja pitäis varmaan kysyä lomia ja mihin laitan koiran sekä mistä muka saisin tuommoiseen rahaa. No koska itse en ole normaali niin olinkin varannut lennot jo alta puolen tunnin.
Tämän kuukauden vietettyäni Laurin ja Juhanin kanssa täällä sai minut miettimään elämääni uudestaan. Miksi en nauttisi jokaisesta päivästä ja tekisi juuri sitä mitä itse haluan. Niinpä palattuani kuukauden jälkeen takaisin Suomeen, möin kaiken. Leivänpaahtimesta talvivaatteisiin. Haluaisin takaisin sinne missä tunsin oikeasti eläväni. Kahden ja puolen kuukauden jälkeen olin jälleen täällä enkä kadu päätöstä hetkeäkään. Aina keksii jotakin jolla naarata leipä jokapäiväiseen pöytään. Pääasia on että on onnellinen.
Täällä nyt heräilen hymy huulilla joka päivä uuteen aamuun. Elämä on ihanaa, aurinko paistaa eikä ole kylmä ei. Juon aamuisin kahvini parvekkeella katsoen merelle ja availen tietokonetta hiljalleen josko sitä vaikka tänäänkin tienaisi muutaman pennosen. Ei kuitenkaan liikaa sillä vapaa-aika ja oikeasti eläminen on rahaa paljon tärkeämpää.