Hyppy Oravanpyörästä

Nykyinen sijainti: Japani, Tokion ja Hakatan välimaastossa, liikkeessä noin 300km/tunti.

Istun luotijunassa menossa kohti Hakataa. Lähtö Tokiosta oli ex-tempore, taskussani on Japan Rail Pass jolla saan kulkea millä tahansa Japan Railwaysin junalla ilmaiseksi. Hakeuduin asunnoltani Tokion asemalle ja harpoin juuri sopivasti 5min päästä lähtevään junaan. Ei paikkavarausta tai aikataulua sen enempää kuin paperi jossa lukee länteen kulkevat junat.

Asemalla runsaasti esiintyvistä juoma-automaateista sai kätevästi mukaan kuuman vitamiinijuoman ja kylmän cokiksen. Tällä kertaa laitteissa ei näkynyt pikkuhousuja tai muita kieroutuneemman mielen himoitsemia tarpeita. Näitä kyseisiä masiinoita kuulemma on hiukan syrjäisemmiltä kujilta, pitänee koittaa löytää, olisi jotain lähetettävää tutuille.

Hakatassa on lämpimämpi kuin Tokiossa.. Japanin länsikärjessä oleva pikkuinen 1.5 miljoonan hengen kaupunki on juuri sopiva paikka pyöriä ympäri luukku aukinaisena ja ihailla paikallisia nähtävyyksiä. Kuulemma kaupungissa ei ole pahemmin nähtävää, mutta se ei haittaa. En ole pelkästään vanhojen temppelien perään vaan monesti jopa enemmän kiinnostunut paikallisesta naiskauneudesta. Pahoittelen Suomineidot, mutta Aasialainen naiskauneus on ihan omaa luokkaansa tällaisele perivaalealle jätkälle. (Mikä menetys teille kaikille siellä, itkette varmaan viikon).

Viereeni istahti juuri joku koulutyttö, ei puhu englantia ja on ujo kuin mikä. Eikä toivottavasti osaa lukea suomea. Kysyin jo muutaman neuvon rampaa japania parannellakseni ja apua kyllä saa, harmi että tällä kielitaidolla ei pääse sen pidemmälle.. Ketä kiinnostaa kymppikerho scandinaavin kanssa jos saman voi tehdä Aasialaisen helmen kanssa luotijunassa joka kiittää Japanin halki noin 300km tunnissa ;)

Joku kumma Timbalandin remix “I’m scandinavian everything is what it is” soi juuri iTunesista ja uppoaa korvista tärykalvoille oikein pehmeästi. “I’m scandinavian and everything is free”. Ei ihan kirjaimellisesti mutta aika lähelle.

Lähdin liikkeelle jahkailtuani noin.. 6.. helvetin pitkää vuotta. Tuntuu pahalle myöntää itselleen sitä nyt kun olen jo täällä, hiton kaukana ja hiton onnellinen. Kuusi vuotta aikomusta kunnes shampanjapullon korkki lopulta poksahti ja sinkosin itseni ekalla yhdensuuntaisella lennolla Helsingistä Tokioon.

En tiedä muuta kuin tapaavani kaverini Bangkokissa viikon kuluttua.
Olen ollut nyt Japanissa pari viikkoa enkä mieluusti lähtisi pois. Olla ulkomaalainen täällä on varmasti joku paratiisin esiaste. En tiedä niistä 12 neitsyestä mutta täällä niitä on enemmän eikä tarvitse kuolla ensin.. ja ei tuo ulkonäkökään näillä paikallisilla tytöillä pahempi tunnu olevan ;)

Rahaa ei ole pahemmin mutta eipä sitä Japanin jälkeen kulu niin paljon. Koitetaan keksiä keinot saada riittävästi jotta elämä jatkuu ja maistuu hyvälle. Thaimaassa ei paljoa tarvitse ja jos vielä yrittää köyhäillä pääsee todella vähällä. Saa nähdä, tästä lisää myöhemmin. Kohta varmaan vingun täällä kuinka rahat on loppu ja pelottaa :D

Nappaa uudet jutut suoraan sähköpostiisi: Tämä artikkeli on arkistoitu aihepiireillä Japani .

Kirjoittanut Lauri