Suomi
EnglishBy Eero on February 3rd, 2010
Katujen kasvot.
Jokainen Thaimaassa matkaava on varmaan joskus matkoillaan huomannut nuo katukuvaan soluttautuneet kerjäläiset. He ovat maastoutuneet niin hyvin että varmasti kaikki heidät huomaisivat, hyvä etteivät jopa heihin kompastu. Heitä on täällä enemmän kuin sieniä sateella ja itse en edes kaikkia enää huomaa, niin sokaistunut heihin olen. Toinen toistaan surullisemman näköistä miestä ja naista, ilman jalkoja tai käsiä. Kaikilta saat myös katseen, että jos et tähän kuppiin rahojasi pistä niin paha sinut periköön. Lue lisää… »
Olen tänään hyväntuulisempi kuin pitkään aikaan. Se ei johdu Thaimaasta, sen ilmastosta, ihmisistä, Suomesta eikä myöskään alkoholista. Kuvittelin eilen millainen on täydellinen maailmani, mitä se sisältää ja mitä ajattelin tarvitsevani saavuttaakseni täydellisen onnellisuuden tilan. Tänään huomasin taas ettei asioiden tarvitse olla ihan niin monimutkaisia vaan onnellisuuden voi saada pienemmistäkin asioista.
Oi tätä onnen päivää!! Vuokraemäntäni tuli tänään aamulla koputtamaan ovelleni josko haluaisin muuttaa asumaan viidenteen kerrokseen. Vuokra olisi kuulemma sama, asunto olisi valoisampi ja myöskin huomattavasti rauhallisempi sillä trafiikkia ei käytävävillä öisin ja aamuisin niin paljoa olisi. Tottakai suostuisin moiseen ilouutiseen. Neitokainen oli varmastikkin huomannut väsyneet silmäni aamuisin (kello 14) kun raahauduin reenikassi selässä moottoripyörälleni, tai sitten olen vain hänen lempivuokralaisensa. 
Lueskelin tuossa juuri ensimmäisiä juttujamme täällä blogissa ja saivat ne kyllä hymyn huulilleni. Aika kultaa muistot ja vaikka blogimme on vasta noin vuoden vanha, tuntuu että siitä olisi ikuisuus kun ensimmäiset tarinat tänne kirjoitimme. Kuka olisi uskonut, että me kolme olisimme vielä vuoden jälkeen täällä yhdessä ja varsinkin kaiken kokemamme kommelluksien jälkeenkin. Mutta, asiat ovat muuttuneet ja jutut eivät ole enään samanlaisia. Aluksi kirjoitimme tarinaa meidän jokapäiväisestä elämisestä kun taas nyt kerrotaan yleisemmin thaimaasta ja sen asukeista. Toiset tykkäävät ehkä enemmän vanhemmista jutuista toiset uudemmista. 
Näin seitsemän kuukauden jälkeen voin sanoa, että kaipaan ystäviäni hyvin paljon. Täällä jos jossain on alkanut ymmärtää kuinka kullan arvoisia omat ystäväni ovat. Heihin voin aina luottaa ja he eivät koskaan jättäisi minua pulaan. Vaikka kuinka heitä nyt kaipaan niin tämä on nyt minun elämäni. Rakastan asua täällä ja tänne haluaisin myös jäädä. Voi kun saisi kaikki ystäväni tänne. 
On hirvittävän vaikeaa yrittää kuvailla miltä minusta tällähetkellä oikeastaan tuntuu. Tämä on jo kolmas ilta kun yritän sanoja laihojen sormieni kautta välittää tänne bittiavaruuden syövereihin, sillä edellisestä omasta blogikirjoituksestanikin on jo useampi viikko. Se ei tosin johdu siitä että olisin mahdottoman kiireinen vaan oikeastaan ihan vain siitä ettei minulla ole ollut mitään positiivista taikka mielenkiintoista kerrottavaa. 
Uusi vuosi ja hetken hengähdys. Joskus toivoisi että voisi pysäyttää kellon pariksi kuukaudeksi ja hoitaa kaikki ne asiat ja projektit jotka ovat pääkopassa odottamassa omaa vuoroaan, mutta toisaalta, olenhan kuitenkin Thaimaassa. Täällä kello on jo käytännössä pysähdyksissä verrattuna Suomeen ja erityisesti Helsinkiin. Muutamaa kaveria ja perhettä lukuunottamatta en kaipaa sieltä mitään. 
Kovasta uhosta huolimatta taas takaisin täällä Hua hinissa. Käynti Samuilla taas kerran vahvisti, että se paikka vain ei ole minua varten. Jotenkin kaipasin ystäviäni täällä Hua hinissa ja Juhani oli myös sen verran kiireinen, että minulle ei aikaa paljon herunut. Vaimokkeenikin mieluummin asuisi Hua hinissa joten päätös oli tällä erää helppo. Vaikka tuo Chiang mai houkuttelisi suuresti, vietän täällä kuitenkin ainakin seuraavan kuukauden, sillä asunnon kerkesin jo vuokrata. 
Hua Hin on sen verran pieni paikka, että ajan kanssa sinut varmasti tunnetaan joka paikassa. Kahden kuukauden jälkeen nuoret miehet tunnistetaan jo baarialueilla ja jokainen tietää kenen kanssa olet ollut, mitä tehnyt, missä asut ja mitä syönyt tänään. Ei ole myöskään epänormaalia, että ollessasi esimerkiksi jossain tapahtumassa missä on paljon porukkaa, tulee ihmisiä keskustelemaan kanssasi kuin olisitte olleet ystäviä jo vuosia. Itse et tietenkään muista nähneesi aikaisemmin ketään heistä mutta he kyllä tietävät kuka sinä olet.