Hyppy Oravanpyörästä

Ja nyt sitä päivitystä tähän eloon Thaimaan arjessa.
Todisteena siitä että olen edes jotain saanut aikaiseksi viimeisen vuoden aikana on kerrottava pari tärkeintä juttua :)

Toissaviikolla tutustuin Suomen suurlähetystöön ensimmäistä kertaa. Bangkokissa en pahemmin aikaani vietä mutta nyt vakavan asian takia jouduin matkaamaan sinne asti. Paikanpäälle tuli toimitta kolme paperia jotka olin Suomesta tänne postitse hankkinut. Tyypilliseen tapaan kohdalle osui todella kuuma päivä ja saasteinen ilma seisoi tukahduttavasti. Valitsin kulkuvälineeksi mukavasti ilmastoidun skytrainin ja saatoin sieltä ikkunasta hyvillä mielin katsella maantasalla hitaasti valuvaa automerta. Selviydyin Suomen suurlähetystön ovesta sisään kymmenen aikaan aamulla ja pääsin miltei heti tiskille asioitani selvittämään.

Tuomani kolme paperia ja alakerran pankkiin toimitettu 1300 Bahtin maksu muuttuivat lähetystön tiskin kautta yhdeksi uudeksi paperiksi. Operaatio oli kivuton ja hoitui vauhdilla, kiitokset siis lähetystön toiminnalle tästä. Tämä tuikitärkeä uusi paperi täytyi vielä käännättää thaiksi, operaatio josta lähellä sijaitseva lakitoimisto olisi mieluusti kerännyt minulta 1400 Bahtia ja odotuttanut kaksi päivää. Jätin tarjouksen sikseen ja tulin papereineni takaisin Hua Hiniin. Bangkokissakin homman olisi voinut hoitaa mutta en halunnut jäädä sinne yöksi. Hua Hinissa käännös ei maksanut kuin 300 bahtia ja näyttikin kaikin puolin hyvälle ainakin minun silmissäni.

Pari päivää myöhemmin olin kyseisen thainkielisen käännöksen, alkuperäisen englanninkielisen paperin ja itseni kera uudeleen Bangkokissa, tälläkertaa Thaimaan ulkoministeriössä. Paikanpäälle selviytyi sopivasti vähän yli kahdeksaksi jos lähti Hua Hinista matkaan viiden pintaan aamulla. Täysin vinoutuneen päivärytmini takia en tietty saanut nukuttua yöllä kuin tunnin joten olotila ei ollut erityisen raikas. Mutta asiat ei etene ellei Thaimaan ulkoministeriön leimasin paukuttele “tosi on” leimaa käännettyyn paperiin, eli legalisoi sitä. Tuollaisen hienon leiman saa jos maksaa 400 Bahtia ja odottelee pari päivää (tai tekee kuten miltei kaikki ulkomaalaiset, maksaa 800 Bahtia pikapalvelusta jolloin työstä suoriudutaan saman päivän aikana).

Ladoin paperini tiskille ja kävin odottelemaan leimasimen paukausta. Vajaan neljän tunnin jälkeen sain kutsun tulla noutamaan paperini. Valitettavasti paperista oli löytynyt yhden toonimerkin kokoinen kirjoitusvirhe. Leimaa ei siis annettu vaan paperi tulisi käännättää uusiksi. Onneksi lähellä norkoillut käännöstoimiston agentti huomasi farangin hädässä ja tarjosi tunnissa hoituvaa pikaista käännöstyötä hintaan 500 Bahtia. Summa tuntui perin hyvälle tuossa vaiheessa joten en jaksanut tingata vaan annoin paperin tytölle käteen ja jatkoin odotteluani. Puoli tuntia myöhemmin korjattu versio ilmaantui luokseni ja annoin sen eteenpäin takasin ulkoministeriön tädille. Kolmen tunnin odottelun jälkeen nimäni viimein kuuluteltiin ja onnekseni tuo uusi käännös oli nyt viimein oikein, leima oli paperiin lyöty ja saatoin viimein jatkaa matkaa takaisin kohti kotia.

Yksi pieni paperi ja todella paljon juoksemista. Kahden maan byrokratioiden välissä joutuu toisinaan käyttämään paljon aikaa, rahaa onneksi menee paljon vain Thaimaan mittakaavassa. Suomessa kaikki tällainen lysti maksaa matkoineen ja käännöksineen monin verroin enemmän. Seuraavalla kerralla tosin menen ja käännätän paperin suoraan ulkoministeriön edustalla olevassa käännöstoimistossa, jos jokin menee vikaan niin saa ainakin korjauksen hetkessä.

Mikä sitten saa mukavuudenhaluisen olennon säntäilemään pikkuruisen leiman ja paperilapun takia hikiseen Bangkokiin asti? Kuten alussa mainitsin, asia on vakava sillä kyseisellä lappusella on paljon valtaa. Paperi on Suomen suurlähetystön Hua Hinin “ampheulle” (=lähinnä maistraatin tapainen toimisto) osoittama esteettömyystodistus ja hyväksyntä siitä että saan mennä naimisiin Thaimaassa. Paperille tuli käyttöä viimeviikon lopussa kun kauniimman puoliskoni kanssa parkkeerasimme Hua Hinin kaupungintalon lähellä olevan uuden rakennuksen eteen ja menimme virallistamaan liittomme paikalliseen maistraattiin. Samalla reissulla uusittiin myös henkilökortti ja nyt Thaimaan palmujen alla on siis kaksi sukuni nimeä kantavaa jäsentä. Eipä arvannut vaari aikoinaan että sukua tähän suuntaan lähdetään viemään. Eikä kyllä tainnut arvata kukaan muukaan :D

Mutta miksi juuri nyt?
Olimme ajatelleet menevämme naimisiin joulukuussa, sopivasti kun sukulaisia ja perhettä on paikalla isompi joukkio, mutta muutimme suunnitelmiamme hyvästä syystä.
On näet ikävää jos tuleva lapsemme ehtisi syntyä ennen kuin on menty naimisiin, tästä seuraisi reippaasti enemmän byrokratiaa kuin jos naimisiinmeno on hoidettu jo ennen lapsen syntymää. Ja koska odotamme tätä perheenlisäystä tulevaksi heinäkuussa niin oli hyvä hoitaa virallinen liitto kuntoon ennen sitä. Jos olemme jo valmiiksi naimisissa saa lapsi suoraan Suomen sekä Thaimaan kansalaisuudet ja passit ilman erityistä byrokratian ihmekarusellia. Päätimme siis juhlia vasta jouluna ja hoitaa virallisen osuuden nyt.

Eli jotain täällä on sentään saatu vuodessa aikaan vaikka mitään en ole blogiin kirjoitellutkaan. Mihinkään en ole lähdössä, päinvastoin suunnitelmissa on juurtua tähän maahan yhä pysyvämmin ;)

Voin siis Eerolle vakuuttaa että teidän lapsikuumeenne ei ainakaan vähene jos tulet vaimokkeesi kanssa vierailulle tänne parin kuukauden päästä ;)

Nappaa uudet jutut suoraan sähköpostiisi: Tämä artikkeli on arkistoitu aihepiireillä Ihmissuhteet , Laurin pohdinnat, Oravien mietintämyssy.

Kirjoittanut Lauri